returnataan offerri

Otsikko viittaa siihen kuinka järkyttävään kuntoon mun suomi on päätynyt. Englismit lentää kun varpusparvet.

Mutta jaa, heissan! Tulin juuri kotiin Electricity Showroomista, jossa oltiin yksillä (oikeesti!) Johannan, Oken, Rosan ja hänen siskonsa kanssa. Paikka on siinä mielessä hassu, että se on Lontoon hipsterkeskittymän ytimessä Old Streetillä, mutta puolet asiakkaista on pukumiehiä Cityn läheisyyden takia... Kyllä Lontoo on vastakohtien kaupunki!

Mitäs muuta olen puuhaillut? No, kirjotin pitkästä aikaa esseetä, tällä kertaa aiheesta "Public Services would improve dramatically if they were made more competitive." Discuss. Oli kyllä oikeesti ihan mielenkiintoisa, pääsin jopa aloittamaan lauseen sanoilla As a Finn ja In Finland we... Esseet on vaan semitappavaa hommaa, varsinkin kun niitä on ollut kuusi jostain lokakuun lopusta. Onneksi ekonomiassa koitetaan selittää asioita välillä vähän huumorilla:

Siis huom. sillä ekonomialla mitä mä luen ei ole mitään tekemistä numeroiden kanssa ja kaavoja näkee lähinnä kirjoissa. Mikä on ihanaa.

Mitäs muuta. No hankin tosiaan uuden puhelimen joka näyttää tältä:

Ihan jees! Tai no, enemmänkin kuin jees verrattuna mun vanhan Nokiaan... Vähän meni aikaa käyttämisen opetteluun mutta nyt sujuu jo! Voin olla kunnon lontoolainen nyt kun voin vaan tuijottaa älypuhelinta julkisessa liikenteessä. Mulla on tossa joku 130 kuvaa mitä en ole vielä laittanut mihinkään, mutta eiköhän senkin jaksa jossain vaiheessa, heh. Pari cooleinta ehkä tähän vielä:

Elephant & Castlen randomista corner shopista sai Phoenix-Becksiä....

Johannalla kävi pikku vahinko. =))

Uskomatonta kyllä, Lontoossakin sataa välillä!

Johanna ja Dan Dalston Superstoren unisex-vessassa...

Sainsbury's Basics osaa kyllä aina yllättää. Jopa noi etiketit on niin luotaantyöntäviä, että voitte vaan kuvitella miltä toi maistuu.

Woolwich. :)

Lontoon paras käytettyjen vaatteiden kauppa! Eikä velota (hirveesti) ylihintaa toisin kuin kaikki Brick Lanen tuntuu tekevän.

Ostin tän takin, on erinomainen ja makso £15. Esim. Blitzissä maksaa farkkutakit £27 ja Beyond Retrossa jopa yli £30...

Hyvä lopettaa alkoholiaiheiseen kuvaan: saatin Harrilta viinipullo (siis mehän emme ole niin posheja, että ostettaisiin yli £3 maksavaa viiniä!) mutta ei ollu korkkiruuvia joten työnnettiin korkki sisälle ja juotiin reilusti pullon suusta. Näin meillä, classy as always.

elokuvissa

Käytiin Johannan kanssa ihan elävissä kuvissa Covent Gardenissa. Oltiin varmaan yleisön ainoat teinitytöt, mutta vaikka ei kaikista ennalta-arvattavimpaan kohderyhmään kuuluttukkaan niin leffa itse oli ihana. Plus trailerissa soiva The Antlersin I Don't Want Love sopii tarinaan mahtavasti ja on yksi tämän hetken lempparibiisesitäni. En tiedä saapuuko Weekend koskaan Suomeen mutta jos, niin menkää ihmessää katsomaan.

Vaikka olin ennen muuttoa käynyt Lontoossa neljä vai viisi kertaa, en jostain syystä ollut eksinyt Covent Gardenin ympäristöön. Oli ihan superliikkis paikka, joskin täynnä turisteja. 

Ostin myös pari leffaa, jotka maksoivat yhteensä hurjat 10 puntaa. Olen nähnyt Requiem For A Dreamin joskus vuosia sitten mutta ajattelin, että olisi aika uudelle katselukerralle. Godardin Breathlessin (À Bout De Souffle) ostin koska välillä koitan sivistää itseäni.

Katsottiin myös Harrin kanssa torstaina pienessä krapulantapaisessa Attack The Block joka oli superhauska ja hyvä, eikä vähiten siksi että se on kuvattu meiltä 15 minuutin päässä, samassa paikassa jossa on kuvattu jonkun verran myös Misfitsiä. Ah, Etelä-Lontoo. Believe, innit, bruv!

viikonloppu joka päivä

...tai siltä ainakin tuntuu. Luentoja ja seminaareja on vain 8 tuntia viikossa, jonka päälle lukemiset hoituvat parissa tunnissa per aine.

Unohdan välillä, että asun Lontoossa. En ole edelleenkään päässyt keskustaan asti, vaan päivät ja illat kuluvat leppoisasti lähinnä New Crossin ympäristössä. Täällä vaan on niin paljon tekemistä, ettei ole mitään järkeä maksaa kahta puntaa viettääkseen iltaa joen toisella puolella kun kävelymatkan päässä on niin hyvä meno. Eilen oltiin porukalla New Cross Innissä komediaklubilla katsomassa neljää stand-up-esiintyjää 2,50 punnalla. Ei ollenkaan paha. Koomikot oli hauskoja vaikka yleisö ei ollutkaan ihan täysin messissä, johtuen kenties maanantai-illan ajankohdasta. Oleltuani viimeiset 12 vuotta susirajan tuntumassa on ihan mahtavaa, että kotikulmilla tapahtuu jotain mielenkiintoista viikonpäivästä huolimatta ja aina on joku, joka lähtee mukaan.

Viime viikonloppuna tosin olin hurja ja olin niin lauantaina kuin sunnuntainakin muualla. Lauantai-iltana matka kulki kohti Woolwichiä ja Johannan kotibileitä mikä oli mahtavaa jo siinäkin mielessä, että pääsi oikeaan taloon, pois meidän toimistomaisesta asuntolasta. Toinen plussa oli Johannan kämppis Dan, jolla oli DJ-kamat olohuoneessa ja joka soitti ihan älyttömän hyvää musiikkia. Kahden punnan pizzapaikan (<3) kautta kotiin ja erinomainen lauantai-ilta on valmis.

Sunnuntaina heräsin vastoin luontoa jo kello yhdeksän, suuntana Brick lane, once again. En voisi olla enempää kiitollinen siitä, että overgroundilla pääsee sinne niin helposti. Amerikkalais-suomalainen joukkomme päätyikin viettämään tiilikadulla runsaat viisi tuntia, nauttien ruuasta (ja sen tuoksusta sen jälkeen kun enempää ei mahtunut alas), vintage-kaupoista ja yleisestä tunnelmasta. Sunnuntaisen Brick lanen on jokaisen pakko kokea joskus. Jälleen kerran kamera jäi harmikseni kotiin, mutta laitetaan se aamupöppöröisyyden piikkiin.

Tänään illemmalla suuntana on Greenwhich ja Drive. Olen lukenut kaiken huomiselle politicial economy-luennolle tarvittavan aineiston joten koin, että pieni itsensähemmottelu on paikallaan. Greenwhich on myös kuulemma niin ihana paikka, että kenties sen kamerankin jaksaisi muistaa.

Ps. Hankin liput James Blaken keikalle marraskuussa ja sain tietää että The Bronx tulee tänne just ennen kun lähden kotiin jouluksi. Kerrankin kaikki menee kohdalleen. <3

living it up in lewisham

Ensimmäinen kunnon opiskelupäivä takana ja stressilevelit nousee nousemistaan. Aineena oli tänään World Politics, joka on aiheena älyttömän mielenkiintoinen ja luulen että tulen nauttimaan sen opiskelusta paljon, mutta se lukemisen määrä... Pakollista luettavaa ensi viikolle on 50 sivua jonka lisäksi voi halutessaan nauttia vielä seitsemän muun kirjan tarjonnasta. Ja tämä siis kertaa neljä. En kyllä valita (kovin paljoa), kerrankin saa käyttää kaiken aikansa sellaisen opiskeluun josta on oikeasti kiinnostunut. Koitin kyllä vaihtaa Political Economy and Public Policy-kurssini Ideas, Ideologies, Conflicts-kurssiin koska tajusin, että vihaan ekonomiaa mutta politiikan laitoksella ollaan ilmeisesti hyvin tiukkoja kurssivaihtojen suhteen. En kuulemma saa vaihtaa ellei tunnit mene päällekkäin jonkun muun kanssa. Tosin kuulin, että joku rastapäinen poika oli vaihtanut juuri tuosta kyseistä ekonomiasta World Politicsiin joten tiedä siitä sitten. Ehkä on ihan hyvä koittaa tajuta taloudestakin jotain, heheh.

Ettei tämä entry menisi ihan mankumiseksi niin tässä pari kuvaa viime ajoilta:

Meillä oli viime viikon lopulla Freshers' Fayre-tapahtuma, jossa olla esillä Goldsmithsin eri societiesejä sekä paikallisia organisaatioita ja yrityksiä. Lähinnä käteen jäi flaiereita joita täällä jaetaan KOKO ajan joka puolella. Rekisteröidyin myös lääkärille ja hankin läheisen Greenwich Picture Housen ale-kortin. Liityin myös Goldsmitsin Wired-radioon jonka ensimmäinen tapaaminen on huomenna. Saattaa olla että liityn vielä jompaan kumpaan koulun lehdistä, mutta katsotaan. Ollaan myös puhuttu parin suomalaisen kanssa (terkkuja vaan alakerran Harrille!) että alettaisiin hommaamaan Finnish tai Nordic Society tuomaan Suomen iloja briteille.

Rekisteröidyin myös äänestämään, lähinnä sen takia että sain ilmaisen Lewisham-mukin ja -kynän... Lewisham on siis koti-districtini, represent!

Lewishamista puheenollen, käytiin Johannan (on mulla täällä britti-kavereitakin, lupaan!) kanssa Lewisham Shopping Centerissä jossa pääsin vihdoin mm. Bootsiin ostamaan shampoota ja kynsilakanpoistoainetta sekä uuteen parhaaseen kaveriini Poundlandiin josta sain kaikkea supertarpeellista lautasesta pumpuliin ja pattereihin. Tein myös ihan supermahtavaihanan löydön TK Maxxista, joka myy tavaraa outlet-hinnoin:

Oikea hinta reilusti yli £200, itse maksoin alle £70. Aitoa nahkaa ja kuulemma samaa merkkiä kuin Pippa Middeltonin lempilaukku. Olen etsinyt Mulberryn Alexa-tyyppistä laukkua jo pitkään, mutta en ole halunnut käyttää rahojani H&M-laatuun. Vannon kyllä edelleen myös kanganskassien nimeen.

Shoppailtuani (lähes) kaikki rahani, Johanna lähti kotiinsa Lewishamista ja jäin itse odottamaan bussia eri pysäkille. Odotettuani noin 10 minuuttia tuttu bussi tuli vihdoin ja kapusin iloisena kyytiin, vain huomatakseni että Oyster-matkakortistani oli loppunut arvo. Noh, ei siinä mitään, ajattelin ja lähdin lähimmän corner shopin etsintään. No sepä ei löytynytkään niin helpolla. 15 minuutin haahuilun jälkeen menin kysymään kauppakeskuksen infosta reittiä lähimpään, joka osoittautui olemaan juuri siellä missä olin ollut jo aikasemmin. Jos olisin kävellyt kaksi metriä lähemmäs olisin nähnyt Oyster-kyltit. Noh, astuttuani kauppaan sisään Oyster kädessäni sain kuulla että kaupan top up-masiina oli rikki eikä korjaajaa saataisi paikalle ainakaan 15 minuuttin. Tässä vaiheessa jo vähän hermostutti, varsinkin koska Lewisham ei ole mikään Lontoon paras paikka. Hetken seisoskeltuani päätin, että ihan sama, kävelen kotiin. Ainoa pikku ongelma oli se, että olin Lewishamissa ensimmäistä kertaa, enkä ollut kiinnittänyt kovin paljon huomiota tulomatkalla bussissa. Näin kuitenkin New Crossin kyltin, jonka suuntaan lähdin. Kaikeksi onnekseni New Cross ja koko Goldsmiths on niin hipsterien suosiossa, että iskin silmäni johonkin vans-jalkaiseen tyylikästukkaiseen jäbään ja seurasin häntä sitten yliopistolle saakka.

Loppupeleissä matka oli ihan mukava, suoraa tietä ja vain noin kolme kilometriä. Ylläoleva kuva on aika läheltä New Crossia, tosin paljon nätimpää kuin muualla täällä.

 

Tässä mä asun! Kolmas kerros oikealta on meidän keittiö. Mulla kävi kyllä niin hyvä tuuri kämppisten kanssa, kaikki siivoaa ja aina löytyy niin keittiöseuraa kuin omaa rauhaakin. 

Nyt lähden nukkumaan, huomenna rankka neljän tunnin opiskelupäivä jonka jälkeen pitäisi pyykätä ja lähteä uloskin. Pikkulauantai onnistuu täällä erinomaisesti, varsinkin kun mulla on torstait vapaita.

rahankäytöstä

Poistuin toissapäivänä ensimmäistä kertaa New Crossista. Ajeltiin overgroundilla hurja 15 minuutin matka Brick Lanelle ruotsalaisen Emman kanssa jonka tapasin lentokenttäkuljetuksessa. Shoreditch saa paljon nihkeitä kommentteja, mutta silti se on yksi mun lempparipaikoista Lontoossa.

Uskaltauduin jopa hieman shoppailemaan kun tajusin että opintotukihan pamahtaa tilille jo ensi viikolla, ja kaiken lisäksi olen ollut niin säästeliäs että ansaitsin mekon (tai kaksi). Kaikkien perus Urban Outfittersien ja Beyond Retrojen lisäksi Brick Lanella on myös varmaan ainakin Lontoon suurin vintage-kauppojen keskittymä, joissa hintatasokaan ei ole ihan kamala (paitsi Rokitissa). Löydettiin sattumalta myös Secret Sample Sale jossa myytiin mm. See By Chloéta ja Vivianne Westwoodia jopa -90% hintalapuin. Olisin niin toivonut löytäväni takin, mutta päädyin poistumaan yhden mekon ja harmaan pipon kanssa. Tosin takki ei ole Lontoossa kovin ajankohtainen muutenkaan; tänään oli +29 astetta lämmintä. Ei silti paha, pelkästään mekon normaalihinta oli yli 90 puntaa ja sain kummatkin alle 40 punnalla.

Lontoo ei todellakaan tunnu yhtä kalliilta kuin sen maine antaa ymmärtää. Mun lähikauppa on kalliimmasta päästä oleva Sainsbury's, mutta senkin hintataso on Suomen valikoimaista lähinnä ehkä Lidliä. Saan viikon ruuat alle 30 eurolla. Enkä edes puhu mistään halpiseineksistä, olen syönyt täällä paremmpin ja terveellisemmin kuin Suomessa varmaan koskaan. Kallein yksittäinen tavara viimeisellä kauppakerrallani oli halloumi-juusto joka maksoi hurjat 2.25 puntaa. Suomessa saman saa muistaakseni tuplahinnalla. Kämppääni vastapäätä on myös lievästi epäilyttävä Iceland joka myy lähinnä pakasteruokaa (hence the name), mutta sieltä saa neljä vessapaperirullaa punnalla ja neljä Carlsbergiä tai Strongbowta vähän päälle kolmella.

Amersham Arms, meikän lemppari! Tänä viikonloppuna siellä oli myös todella Animal Collective-vibainen installaatioteos. Eilinen DJ oli selvästi joku mun sielunveljeni, soi nimittäin TV On The Radio, SBTRKT, Eve, Four Tet ja Destiny's Child peräkkäin.

Juominen ja ulkona käyminen muutenkin on naurettavan halpaa. En ole maksanut lähipubeissani yli kolmea puntaa mistään juomasta ja Students' unionissa saa torstaisin pintin 1.50 punnalla. Käytiin eilen pubin jälkeen pizzalla, joka maksoi kaksi puntaa. Huomattakoon, että se oli pinta-alaltaan vain seitsemän tuumaa, mutta maku oli erinomainen! Ainoa mikä ei ole halpaa on rööki mutta kaikki täällä käärii itse.

Tajusin myös että mun on pakko alkaa kantamaan kameraa mukana useammin. Huomenna!