OUR house

Heissulivei! Istun tässä Catfordissa sohvallamme aamuteetä litkien (kello on kaksi) ja olo on freessi! Joka aamu herään patjaltani hymy levällään kun muistan, etten ole enää Woolwichissä. Jostain syystä ötökät ovat vallanneet Lontoon, ja Woolwichissä oli mm. tällaisia yllätyksiä:

Juu... No, meillä on onneksi vain etanoita. Tosin nekin ovat järkyttävän kokoisia mutta ainakin niistä eroon pääseminen on huomattavasti helpompaa.

Muutettiin siis viikko sitten, ja kamaa oli ihan uskomaton määrä, ottaen huomioon että ollaan kaikki asuttu täällä vain vuoden. Nathanin isä (jonka aksentti on niin vahva, että Nathanin piti tulkata) tuli onneksi Newcastlesta auttamaan auton kanssa, mutta jouduttiin silti tehä kolme reissua jotta kaikki kamat saataisiin muutettua. Muutenki koko viime lauantai oli törkeää sähläystä; ensinnäkin ei meinattu saada koko avaimia koska Paula ei ollut paikalla allekirjoittamassa sopimusta minkä lisäksi varasto, jossa mun ja Rosan kamat oli, oli mennyt kiinni puoli tuntia ennen sinne pääsyämme minkä vuoksi jouduttiin vuorkaamaan semiepäilyttävä paku viime maanantaina. Kaikki kuitenkin lopulta lutviutui ja ollaan asettauduttu taloksi todella hyvin.

Tässä on meidän talo! Ollaan ihan mäen huipulla, mikä on todella raastavaa mutta ainakin kunto kasvaa kohisten.

Ei olla keretty oikein sisutaa vielä, eikä meillä mm. ole ruokapöytää, mutta jotain tärkeimpiä on jo keretty laittaa kuten telkkari, Xbox ja Pleikkari sekä tietysti kaikkien lempparisistuselementti - fairy lights! Ja juu, tuo on 50centin P.I.M.P-sinkun vinyyli meidän takanreunuksella.

Takapihalla on kunnon leikkipaikka, kiitos landlordin. Tosin rakas ystävämme Dan jolla on tapana ruhjoa vähän kaikkea rikkoi trampoliinin toisena päivänämme täällä... Meinasin kuolla nauruun koska kirjaimellisesti sekunti ennen kuin pohja petti alta Dan sanoi mietiskellen jotain pienestä repeämänalusta kankaassa, jonka päälle sitten päätti hypätä...

Puutarha kukoistaa! Meidän vuokrasopimukseen kuuluu, että pidetään huolta kaikista pihan kasveista joten pitänee alkaa harjoittamaan vähän viherpeukaloisuutta. 

Talo takapihalta päin, mun huone on toisessa kerroksessa tuo jossa on ikkunan auki.

Keittiö on ihan uuuskomattoman hi-tech, kyllä kelpaa kokkailla! 

Mun huoneessa on vähän erikoinen säilytyssysteemi, eikä tähän keskimmäiseen kohtaan mahdu mitään muuta kuin vinyylejä ja kirjoja. No, ihan kiva silti!

Talohan on kalustamaton, mikä on Suomessa normaalia mutta täällä vähän ikävämpi yllätys. Toisin sanoen meillä ei ollut sänkyjä muuttaessa muilla paitsi Paulla jolle se oli jätetty ja Johannalla joka osti omansa edelliseltä asukkaalta. Ainoa ongelma, että se oli eri kerroksessa kuin Johannan huone. Ette uskokkaan mikä työ oli ensin purkaa, sitten kantaa ja loputa koota se uudestaan. Kuvassa DIY tiimi Johanna ja Richard urakan jälkeen uupuneina.

Teen jonkun paremman postauksen koko talosta vielä sitten kun ollaan saatu tämän vähän valmiimmaksi. Siihen asti, tässä on kuva Danista ja Richardista (huom. joiden tukat minä olen leikannut) jotka ihmettelee Rosan erittäin randomia tavaravalikoimaa:

sami helle

(Katsottiin eilen Kovasikajuttu)

Ihmeiden aika ei ole ohi, meillä nimittäin on talo! Ja vieläpä ihan mahtava sellainen. Kaiken stressaamisen ja kuumottelun jälkeen asunto järjestyikin erittäin vauhdikkaasti, neljässä päivässä. Meidän viisihenkinen talous (minä + Johanna, Rosa, Paula sekä ainoa miespuolinen ja ei-suomalainen Nathan) muuttaa lauantaina kahdeksi vuodeksi Brockleyhyn, eli New Crossista vielä vähän etelämpään. Kolmikerroksinen, melkein satavuotias mäkitalomme on ihan u s k o m a t o n. Siellä on mm. trampoliini, kolme hedelmäpuuta, keinu, tiskikone, neljä kattoikkunaa ja upea näkymä Surreyhyn/Kentiin yhdestä suunnasta ja Lontoon keskustaan toisesta. Eikä vuokrakaan ole kuin £480/kk! Aluekin vaikutti tosi mukavalta; lähellä on pieniä kauppoja ja kahviloita minkä lisäksi jätti-Tescon pitäisi löytyä 10 minuutin päästä. Niin ja ihan vieressä on puisto, mistä on kuulemma "koko Lontoon paras näkymä" mutta sitä en vielä pysty takaamaan.

Näkymä meidän ovelta Catfordiin päin! Unohdettiin ottaa sisältä kuvia kun oltiin niin täpinöissämme, mutta eiköhän niitä tännekin vielä kerkeä laittamaan pari kappaletta.

Olen siis ollut takaisin Lontoossä nyt kuusi päivää ja kaikki alkaa taas tuntua tosi kotoisalta. Rich ja Dan sai hienon kämpän (huom. ei tosin yhtä hieno kuin meidän) Deptfordissa, jossa ollaan hengailtu aika paljon koska Woolwich alkaa muistuttaa epäilyttävästi mustalaisleiriä ja/tai kaatopaikkaa. Toimitin myös kaksi kaljanhuuruista hiustenleikkuuta yhtenä iltana jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Ehkä pitäisi vaihtaa alaa? Oltiin myös kebabilla (tai siis itse olin cheese and chipseillä, sori äiti!) tulopäivämme iltana, jossai alkoi ihan out of nowhere soimaan Crazy Frog ihan jumalattomalla voluumilla kaksi kertaa peräkkäin. Olen aika varma, että työntekijät vain halusivat meidät ulos mutta eivät osanneet arvatakkaan kuinka fiiliksiin tulimme seuraavista kappaleista - In Da Clubin ja Call Me Mayben tahtiin tanssiminen keskellä jalkakäytävää oli varmasti hienoa katsottavaa.

Pelattiin jalkapalloa yöllä Danin ja Richin talonyhtiön kentällä. Danilla on muuten päällään Johannan veljen (tai jonkun, en muista) vanha Blues-paita!

PS:

so you want to study in the uk

Olen työtön joten mulla ei ole parempaakaan tekemistä kuin tehdä top 7-lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon jos on haluja opiskella Britanniassa. Nämähän siis perustuvat vaan omiin kokemuksiini etc etc sitten!

1. Ellet aivan välttämättä halua juuri Englantiin opiskelemaan, hae mielummin Skotlantiin tai Irlantiin. Siellä ei ole lukukausimaksuja ja muutenkin eläminen on halvempaa. Eikä kouluissa ole todellakaan mitään vikaa. Tosin tunnen yhden suomalaisen tytön joka oli Aberdeenissä ja se oli kuulemma erittäin kuollut paikka.

Greenwich Parkista on hyvät näköalat.

2. Jos kuiten tuntuu siltä, että katuisit muuttamista muualle kuin Lontooseen niin muuta sinne. Itse tiedän, että mua olisi jäänyt ärsyttämään jos olisin hakenut Skotlantiin niin kuin aluksi ajatelin. Onhan Lontoo yksi maailman parhaista kaupungeista, jossa siistiä tekemistä löytyy aina. Eikä se loppujen lopuksi nyt niin kallis ole, jos tietää mitä tehdä. Ruoka ei ole ainakaan Suomea kalliimpaa, lähes missään (kivoissa) baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja ja esim. kaikki museot on ilmaisia. Matkustaminenkin on ainakin Pääkaupunkiseudun hintoihin verrattuna cheap as chips. Ainoa oikeastaan mikä Lontoossa maksaa järkysti on asuminen.

 Poolia Peckhamissa.

3. Aloita hakuprosessi ajoissa. Ja tarkoitan nyt siis todella ajoissa, varsinkin jos on tällainen kuumottelijaluonne kuten minä. Aloin täyttämään UCAS-hakua elo/syyskuussa, ja sain varmistuksen paikasta vasta kesäkuussa. Tosin mullahan oli siinä vielä ylppärit kesken mikä tietysti hidastutti prosessia. Plus se haku on musta aika sekava.

Paras bisse!

 

4. Ylppäreistä puheenollen, britit ei tule koskaan ymmärtämään Suomen arvosteluasteikkoa. Itse muistaakseni copypastesin täältä ton prosenttitaulukon, mutta ei ne kyllä siltikään ymmärrä, että E vastaa enemmän brittijärjestelmän A:ta kuin B:tä. Muutenkin yliopiston tyypit saattaa olla välillä tosi hämäriä. Pääsin sisään Queen Maryyn lukemaan historiaa, joka on yksi Britannian parhaista yliopistoista (joissain aloilla samaa tasoa kuin esim. Oxford ja UCL) mutta ne halusivat multa hissan ylppäreistä L:n, mikä tietysti oli mahdotonta koska olin jo kirjoittanut sen syksyllä ja saanut M:n pistettä vaille E:n. Koitin selittää tilannetta ja lopulta ne olisivat kai hyväksyneet E:n keskiarvon (minkä sainkin). En siltikään päätynyt Queen Maryyn, en edes ole niin varma miksi, mutta ehkä tästä opimme, että yliopiston tyyppejä kannattaa pommittaa ja vaatia ne ymmärtämään asianne jos ei meinaa mennä läpi. Uskon, että jos vaan näytät kuinka valmis olet tappelemaan paikan puolesta niin mahiksetkin on paremmat.

Perfume Genius @ St. Pancras Old Church

5. Jos vain on mahdollista, käy tutustumassa ainakin pariin yliopistoon paikan päällä. Itse en tätä tyhmänä tehnyt, vaikka kävinkin Lontoossa juuri hakuprosessin aikana. Luin netistä, että New Cross on pelottava paikka jossa ei uskalla liikkua yksin, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kampusvierailu antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen koulu on oikeasti kyseessä. Itse haaveilin joskus LSE:stä, mutta kaverini oli niiden kahvilassa keikkatöissä ja oli kuulemma niin järisyttävän tylsää porukkaa, ettei siellä pysyisi järjissään.

Cafe Creman takapiha on aina yhtä mielenkiintoinen.

6. Et tule olemaan ainoa ulkomaalainen yliopistossasi. Tietysti mulla on kokemusta vain Lontoosta ja omasta koulustani, mutta mun kursseilla on ollut ihmisiä joka puolelta. Eniten on varmaan ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia, minkä lisäksi on aika paljon pohjoismaalaisia, varsinkin norjalaisia ja ruotsalaisiakin pari. Niin ja Goldsmithsissä on pelkästään mun vuosiluokalla jotain seitsemän suomalaista... Eli jos kielitaidot tms pelottaa, niin voin kertoa, ettet todellakaan tule olemaan sen huonompi kuin muutkaan ulkkikset vaan luultavasti paljon parempi. Kukaan ei ole moksiskaan jos sulla on vahvakin suomiaksentti, korkeintaan pitävät sitä söpönä. Ja kieli paranee kohisten kun on koko ajan sen ympäröimä.

Amersham Arms.

7. Vaikka ulkomaille muuttaminen ja yliopiston alottaminen eri kielellä voi tuntua pelottavalta tai hankalalta, kannattaa mun mielestä lähteä jos on pienikin kiinnostuksen muru. Korkeakouluopiskelijana on 100% iisein muuttaa ulkomaille, oli se siten vaihdon tai koko tutkinnon ajaksi. Ennen ja tai jälkeen opiskelujen homma saattaa vaikeutua, tai ainakaan samanlaista tukiverkkoa ei tule olemaan kuin mitä koulu tarjoaa. Ja onhan Suomessa ihan helvetin vaikea päästä sisään, minkä lisäksi Britanniassa valmistuu maisteriksi neljässä tai viidessä vuodessa, opiskelupaikasta riippuen, toisin kuin kotona missä tuntuu, että kandiksi valmistutaan 30-vuotiaana. Niin ja kyllähän se ulkomailla opiskelu näyttää hyvältä CV:ssä, vaikka kesätöiden haussa ei olekaan mua auttanut.
 

kevättä rinnassa

Mulla on luentoja jäljellä kaksi viikkoa. Maaliskuun lopussa alkaa ns. lukuloma, eli toisin sanoen on enää pelkät kokeet ja esseet edessä, ja nekin vasta joskus touko/kesäkuussa. Ihan uskomatonta.  Mulla tulee olemaan kolme koetta ja kaksi esseetä palautettavana, joista toinen on 4,000 sanaa mikä hirvittää jo nyt. Kurssi on vielä epämieluisin eli Concepts and Methods, jonka on välillä niin uskomattoman itsestäänselvää, etten kestä. Jostain syytä olen silti saanut parhaat arvosanat juuri tuon kyseisen kurssin esseistä, joten mene ja tiedä sitten!

Eniten ehkä ahdistaa se kuinka vähän kokeista on oikesti kerrottu etukäeen. Juu, ne on joskus kesäkuun lopulla ja niissä kirjoitetaan kai esseitä, mutta muuten kukaan opiskelija ei näytä oikein tietävän mitään mitä tulevan pitää. Kuulin kyllä huhuja, että vanhoja kokeita on netissä joten ehkä pitäisi vähän tutkailla.

Kevät alkaa olla Lontoossa jo aika pitkällä, torstaille on luvattu +17°c (!!!) ja puistokausi on korkattu jo aikoja sitten. Herättiin viime lauantaina järkyttävän aikaisin eli n. klo 11 ja mentiin Harrin ja Johannan kanssa Broadway Marketille Hackneyyn jota kyllä suosittelen! Varsinkin ruuat (kaikki tietysti paikallista ja luomua) olivat ihan mahtavan näköisä, joskin vähän liian tyyriitä olemattomalle budjetilleni. Söin kyllä hemohyvää darrapizzaa jossain perusitalialaisessa, eikä hintakan ollut kovin järkky.

Marketin läpi käveltyä tulee suoraan London Fieldsin puistoon (minkä joku voi tunnistaa esim. tästä kappaleesta...) missä istuskeltiin pari tuntia Rosan ja Oken liityttyä seuraan mun uusien Mujin kannettavian stereoiden ja "eväiden" kanssa. Oli ihanaa.

Hackneystä löydettiin vähän aikaa sitten jonkun naisen torso (siis pelkkä torso, ei tietääkseni edes päätä) joesta, en tiedä liittyikö toi jotenkin siihen mutta kuumotti vähän...

Tääkin vähän kuumotti...

Lauantaina oltiin Woolwichissa kotibileissä ja seuraavan aamun tunnelmat ruumiillistuu mielestäni hienosti Johannan kämppiksen Nathanin naamassa:

Nathanin mielestä oli hyvä idea a) sheivata Hulk Hogan-tyylinen parta b) ajaa pyörällä känissä. Tuossa on lopputulos.

Harri sano haluavansa seuraavaan postaukseen joten siinä sitä ollaan nyt! Harrichu ja Jossuchu ikuistettu hienosti Androidin wannabe-Instagramilla.

Mun vanhemmat tulee kahden viikon päästä käymään (vihdoin!), sitten lähden Berliiniin about viikoksi, ja huhtikuun alusta tulen koto-Suomeen viettämään synttäreitäni eli teini-iän hautajaisia. Niin ja menen Valtteriin myymään sunnuntaina 8.4.,  joten tulkaa ostelemaan kaikkea todella upeeta ja hienoa!

returnataan offerri

Otsikko viittaa siihen kuinka järkyttävään kuntoon mun suomi on päätynyt. Englismit lentää kun varpusparvet.

Mutta jaa, heissan! Tulin juuri kotiin Electricity Showroomista, jossa oltiin yksillä (oikeesti!) Johannan, Oken, Rosan ja hänen siskonsa kanssa. Paikka on siinä mielessä hassu, että se on Lontoon hipsterkeskittymän ytimessä Old Streetillä, mutta puolet asiakkaista on pukumiehiä Cityn läheisyyden takia... Kyllä Lontoo on vastakohtien kaupunki!

Mitäs muuta olen puuhaillut? No, kirjotin pitkästä aikaa esseetä, tällä kertaa aiheesta "Public Services would improve dramatically if they were made more competitive." Discuss. Oli kyllä oikeesti ihan mielenkiintoisa, pääsin jopa aloittamaan lauseen sanoilla As a Finn ja In Finland we... Esseet on vaan semitappavaa hommaa, varsinkin kun niitä on ollut kuusi jostain lokakuun lopusta. Onneksi ekonomiassa koitetaan selittää asioita välillä vähän huumorilla:

Siis huom. sillä ekonomialla mitä mä luen ei ole mitään tekemistä numeroiden kanssa ja kaavoja näkee lähinnä kirjoissa. Mikä on ihanaa.

Mitäs muuta. No hankin tosiaan uuden puhelimen joka näyttää tältä:

Ihan jees! Tai no, enemmänkin kuin jees verrattuna mun vanhan Nokiaan... Vähän meni aikaa käyttämisen opetteluun mutta nyt sujuu jo! Voin olla kunnon lontoolainen nyt kun voin vaan tuijottaa älypuhelinta julkisessa liikenteessä. Mulla on tossa joku 130 kuvaa mitä en ole vielä laittanut mihinkään, mutta eiköhän senkin jaksa jossain vaiheessa, heh. Pari cooleinta ehkä tähän vielä:

Elephant & Castlen randomista corner shopista sai Phoenix-Becksiä....

Johannalla kävi pikku vahinko. =))

Uskomatonta kyllä, Lontoossakin sataa välillä!

Johanna ja Dan Dalston Superstoren unisex-vessassa...

Sainsbury's Basics osaa kyllä aina yllättää. Jopa noi etiketit on niin luotaantyöntäviä, että voitte vaan kuvitella miltä toi maistuu.

Woolwich. :)

Lontoon paras käytettyjen vaatteiden kauppa! Eikä velota (hirveesti) ylihintaa toisin kuin kaikki Brick Lanen tuntuu tekevän.

Ostin tän takin, on erinomainen ja makso £15. Esim. Blitzissä maksaa farkkutakit £27 ja Beyond Retrossa jopa yli £30...

Hyvä lopettaa alkoholiaiheiseen kuvaan: saatin Harrilta viinipullo (siis mehän emme ole niin posheja, että ostettaisiin yli £3 maksavaa viiniä!) mutta ei ollu korkkiruuvia joten työnnettiin korkki sisälle ja juotiin reilusti pullon suusta. Näin meillä, classy as always.

bike ride

Vuokrattiin perjantaina Harrichun ja Jossuchun kanssa Barcleysin pyörät South Kensingtonissa äänestämisen jälkeen. Oli superjees, vaikkakin semikuumottavaa. Tykkään pyöräilystä mutta harrastin sitä edellisen kerran kesällä ja Lontoossahan tosiaan ajetaan autojen välissä, ei jalkakäytävillä... Lisätään siihen vielä se, ettei taksi- ja bussikuskit ole mistään ystävällisimmästä päästä ja muutenkin on välillä vaikea muistaa mitä puolta sitä pitikään ajaa... Hengissä silti selvittiin parin kilometrin päähän Battersea Parkiin jossa vietettiinkin sitten seuraavat pari tuntia. Ne pyörät muuten maksaa vaan punnan tunnissa tms, joten suosittelen todella! Varsinkin kiva tolleen puistossa ja niitä parkkeja on ainakin keskustan hoodeilla joka puolella.

Törkeetä etelä-syrjintää by Google Maps!! Koitettiin etsiä missä olis lähin pyöräparkki ja tän mukaan niitä oli vaan joen pohjoispuolella vaikka nähtiin ainakin kaks kotimatkalla!

"Tilannekuva"

Lontoossapa on vielä vihreetä! Ainakin vähän aikaa ehkä...

Ihan peruskämppiä!

Harrin päivän asu...

Joku creepy yllätti niin, että naamakin muuttu valkoseksi. =(

Buddha!

Battersea on jotenkin todella hämärää aluetta... Varsinkin toi vanha tehdas on aika jännä.

Sit mentiin mun luo rankan päivän saatteeksi juomaan punaviiniä. Huomaa muuten, että Johanna otti tän kun tärähti näin!