kampuskierros

Viime sunnuntaina palatessani Lewishamista (tällä kertaa kuitenkin ihan bussilla) otin pari kuvaa Goldsmitsin kampuksesta. Asun itse noin minuutin päässä tien toisella puolella.

Toisin kuin aika monet Lontoon yliopistot ainakin LSE:tä lukuunottamatta Goldsmiths on tosiaan kampusyliopisto. Kaikki on vierivieressä, niin luentosalit kuin students' union ja kirjakauppakin.

Näyttää ihan normaalilta asuinalueelta, eikö? Kaikki noi talot on kuitenkin Goldsmithsin toimistoja ja muita tiloja. Eeeerittäin creepyä iltaisin, ihan kuin olisi jossain asuntomessuilla.

 

Draaaa-maaa! Draamaopiskelijoita näkee aina välillä mm. yökkärit päällä hengaamassa tämän tuntumassa. Epäilyttäviä tyyppejä.

Keskellä kampusta meillä on ihan hillitön nurtsi jossa on erittäin mukavaa istuskella kun säät sallii. Tosta ovesta menen myös mun Concepts & Methdos-luennolle.

Aina tulee hyvä mieli kun kävelee näiden ohi!

Päärakennus Richard Hoggart Building eli RHB jossa vietän suurimman osan ajastani. Karmea sokkelo koko paikka, aina pitää varata ainakin 10 minuuttia ihan vaan että löytää oikean huoneen.

Superkallis ja superuusi New Academic Building. Arvatkaa onko mulla tuolla yhtäkään luentoa? Ei tietenkään.

Taustalla näkyvässä korkeassa talossa ei onneksi tarvitse kovin usein käydä, siellä on lähinnä proffien toimistoja. Luulen että se on tehty jonkun kaupungin vuokratalon mallilla, koska ainakaan toimistotarkoitukseen sitä ei ole suuniteltu.



Meillä on jopa maalattuja seiniä! Mitä hippejä.

Tässä näkyykin sitten kaikki mainostus mitä Goldsmithsin radio tai lehti on jaksaneet harrastaa...

Erittäin huonolaatuinen kuva Ben Pimlott Buildingista jonka näkee meidän keittiön ikkunasta. Tässä siis samalla mun kotikatu. Kuulemma tuo hörhelö inspiroi Goldsmithsin käyneen Prinsessa Beatricen hatun Willsin ja Katen häissä.

Koti näkyy jo! Jostain syystä meille pääsee sisään takakautta jossa ei ole mitään porttia tai variointia, mutta älkää kertoko kellekään.

Nyt lähden viettämään Mexico-teemaista iltaa keittiön puolelle, adiós!

viikonloppu joka päivä

...tai siltä ainakin tuntuu. Luentoja ja seminaareja on vain 8 tuntia viikossa, jonka päälle lukemiset hoituvat parissa tunnissa per aine.

Unohdan välillä, että asun Lontoossa. En ole edelleenkään päässyt keskustaan asti, vaan päivät ja illat kuluvat leppoisasti lähinnä New Crossin ympäristössä. Täällä vaan on niin paljon tekemistä, ettei ole mitään järkeä maksaa kahta puntaa viettääkseen iltaa joen toisella puolella kun kävelymatkan päässä on niin hyvä meno. Eilen oltiin porukalla New Cross Innissä komediaklubilla katsomassa neljää stand-up-esiintyjää 2,50 punnalla. Ei ollenkaan paha. Koomikot oli hauskoja vaikka yleisö ei ollutkaan ihan täysin messissä, johtuen kenties maanantai-illan ajankohdasta. Oleltuani viimeiset 12 vuotta susirajan tuntumassa on ihan mahtavaa, että kotikulmilla tapahtuu jotain mielenkiintoista viikonpäivästä huolimatta ja aina on joku, joka lähtee mukaan.

Viime viikonloppuna tosin olin hurja ja olin niin lauantaina kuin sunnuntainakin muualla. Lauantai-iltana matka kulki kohti Woolwichiä ja Johannan kotibileitä mikä oli mahtavaa jo siinäkin mielessä, että pääsi oikeaan taloon, pois meidän toimistomaisesta asuntolasta. Toinen plussa oli Johannan kämppis Dan, jolla oli DJ-kamat olohuoneessa ja joka soitti ihan älyttömän hyvää musiikkia. Kahden punnan pizzapaikan (<3) kautta kotiin ja erinomainen lauantai-ilta on valmis.

Sunnuntaina heräsin vastoin luontoa jo kello yhdeksän, suuntana Brick lane, once again. En voisi olla enempää kiitollinen siitä, että overgroundilla pääsee sinne niin helposti. Amerikkalais-suomalainen joukkomme päätyikin viettämään tiilikadulla runsaat viisi tuntia, nauttien ruuasta (ja sen tuoksusta sen jälkeen kun enempää ei mahtunut alas), vintage-kaupoista ja yleisestä tunnelmasta. Sunnuntaisen Brick lanen on jokaisen pakko kokea joskus. Jälleen kerran kamera jäi harmikseni kotiin, mutta laitetaan se aamupöppöröisyyden piikkiin.

Tänään illemmalla suuntana on Greenwhich ja Drive. Olen lukenut kaiken huomiselle politicial economy-luennolle tarvittavan aineiston joten koin, että pieni itsensähemmottelu on paikallaan. Greenwhich on myös kuulemma niin ihana paikka, että kenties sen kamerankin jaksaisi muistaa.

Ps. Hankin liput James Blaken keikalle marraskuussa ja sain tietää että The Bronx tulee tänne just ennen kun lähden kotiin jouluksi. Kerrankin kaikki menee kohdalleen. <3

rahankäytöstä

Poistuin toissapäivänä ensimmäistä kertaa New Crossista. Ajeltiin overgroundilla hurja 15 minuutin matka Brick Lanelle ruotsalaisen Emman kanssa jonka tapasin lentokenttäkuljetuksessa. Shoreditch saa paljon nihkeitä kommentteja, mutta silti se on yksi mun lempparipaikoista Lontoossa.

Uskaltauduin jopa hieman shoppailemaan kun tajusin että opintotukihan pamahtaa tilille jo ensi viikolla, ja kaiken lisäksi olen ollut niin säästeliäs että ansaitsin mekon (tai kaksi). Kaikkien perus Urban Outfittersien ja Beyond Retrojen lisäksi Brick Lanella on myös varmaan ainakin Lontoon suurin vintage-kauppojen keskittymä, joissa hintatasokaan ei ole ihan kamala (paitsi Rokitissa). Löydettiin sattumalta myös Secret Sample Sale jossa myytiin mm. See By Chloéta ja Vivianne Westwoodia jopa -90% hintalapuin. Olisin niin toivonut löytäväni takin, mutta päädyin poistumaan yhden mekon ja harmaan pipon kanssa. Tosin takki ei ole Lontoossa kovin ajankohtainen muutenkaan; tänään oli +29 astetta lämmintä. Ei silti paha, pelkästään mekon normaalihinta oli yli 90 puntaa ja sain kummatkin alle 40 punnalla.

Lontoo ei todellakaan tunnu yhtä kalliilta kuin sen maine antaa ymmärtää. Mun lähikauppa on kalliimmasta päästä oleva Sainsbury's, mutta senkin hintataso on Suomen valikoimaista lähinnä ehkä Lidliä. Saan viikon ruuat alle 30 eurolla. Enkä edes puhu mistään halpiseineksistä, olen syönyt täällä paremmpin ja terveellisemmin kuin Suomessa varmaan koskaan. Kallein yksittäinen tavara viimeisellä kauppakerrallani oli halloumi-juusto joka maksoi hurjat 2.25 puntaa. Suomessa saman saa muistaakseni tuplahinnalla. Kämppääni vastapäätä on myös lievästi epäilyttävä Iceland joka myy lähinnä pakasteruokaa (hence the name), mutta sieltä saa neljä vessapaperirullaa punnalla ja neljä Carlsbergiä tai Strongbowta vähän päälle kolmella.

Amersham Arms, meikän lemppari! Tänä viikonloppuna siellä oli myös todella Animal Collective-vibainen installaatioteos. Eilinen DJ oli selvästi joku mun sielunveljeni, soi nimittäin TV On The Radio, SBTRKT, Eve, Four Tet ja Destiny's Child peräkkäin.

Juominen ja ulkona käyminen muutenkin on naurettavan halpaa. En ole maksanut lähipubeissani yli kolmea puntaa mistään juomasta ja Students' unionissa saa torstaisin pintin 1.50 punnalla. Käytiin eilen pubin jälkeen pizzalla, joka maksoi kaksi puntaa. Huomattakoon, että se oli pinta-alaltaan vain seitsemän tuumaa, mutta maku oli erinomainen! Ainoa mikä ei ole halpaa on rööki mutta kaikki täällä käärii itse.

Tajusin myös että mun on pakko alkaa kantamaan kameraa mukana useammin. Huomenna!