back 2 school

Moro!

Blogin vanha nimi alko kyrpimään, joten nykyään nämäkin löpinät löytyy osotteesta http://da-place-to-be.blogspot.com, toivottavasti tänne löydätte jatkossakin!

Yliopistokin vihdoin alkoi tällä viikolla ja ihan mukavasti alkoikin. Mulla on tänäkin vuonna koulua kolmena päivänä viikossa, luentoja ja seminaareja. Kakkosvuoden erona on kuitenkin se, että pakollisten seminaarien lisäksi on nyt myös vapaaehtoisia. Tarkoituksen kuulemma olisi, että nämä vapaaehtoiset seminaarit olisivat rennompia ja keskustelu vähemmän virallista. Siltä kyllä vaikuttikin, varsinkin yksi mun seminaaritutoreista on superliikkis meksikolainen Fransesco jonka tunneilla varmaan jopa jaksaa käydäkin.

Kurssini tänä vuonna ovat siis historian laitoksella Yugoslavia: History and Disintegration ja Early Modern European Philosophy, sekä politiikan puolella Modern Political Theory ja aikaisemmista tiedoista poiketen Chinese Politics. Mullahan oli tarkoituksena olla tänä vuonna Politics of Vision, mutta kurssi peruttiin kivasti viime viikon keskiviikkona, eli viikkoa ennen kuin sen oli määrä alkaa. Juuuuuuu. Amerikallaisen proffan viisumihakemus oli kuulemma epäonnistunut, kiitos Britannian uudistetun byrokratian, josta jokainen laitoksen tyyppi on kyllä jaksanut valittaa vaikka kuulin kyllä huhua, että ongelma oli se miten Goldsmiths oli kyseisen proffan palkannut... Mene ja tiedä, olen kyllä silti ihan tyytyväinen Kiinaan! En tottapuhuen tiedä Kiinan asioista paljoakaan, ja kaiken lisäksi opettaja vaikuttaa tosi hyvältä ja asiantuntevalta! Ja ehkä vähän hullulta, mutta hyvällä tavalla. Muutkin kurssit on ainaki näin ensituntumalta oikein mukavan oloisia, vaikka filosofiaa varmaan pursuaakin tämän vuoden jälkeen joka tuutista.

Lukukausimaksuvaroja on selvästi käytetty Goldsmithsissä tarkasti, ja panostettu on eritoten koulurakennuksiin. Näin jossain lapun jossa luki, että remonttiin olisi satsattu jopa viisi miljoonaa! Hienolta kyllä näyttääkin, ja viereinen kirkkorakennus on kuulemma ostettu ja muutettu musiikin laitoksen konserttitilaksi. 

Huh, nyt saa koululöpinät riittää ja meitsi vaihtaa viihteelle. Adios!

so you want to study in the uk

Olen työtön joten mulla ei ole parempaakaan tekemistä kuin tehdä top 7-lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon jos on haluja opiskella Britanniassa. Nämähän siis perustuvat vaan omiin kokemuksiini etc etc sitten!

1. Ellet aivan välttämättä halua juuri Englantiin opiskelemaan, hae mielummin Skotlantiin tai Irlantiin. Siellä ei ole lukukausimaksuja ja muutenkin eläminen on halvempaa. Eikä kouluissa ole todellakaan mitään vikaa. Tosin tunnen yhden suomalaisen tytön joka oli Aberdeenissä ja se oli kuulemma erittäin kuollut paikka.

Greenwich Parkista on hyvät näköalat.

2. Jos kuiten tuntuu siltä, että katuisit muuttamista muualle kuin Lontooseen niin muuta sinne. Itse tiedän, että mua olisi jäänyt ärsyttämään jos olisin hakenut Skotlantiin niin kuin aluksi ajatelin. Onhan Lontoo yksi maailman parhaista kaupungeista, jossa siistiä tekemistä löytyy aina. Eikä se loppujen lopuksi nyt niin kallis ole, jos tietää mitä tehdä. Ruoka ei ole ainakaan Suomea kalliimpaa, lähes missään (kivoissa) baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja ja esim. kaikki museot on ilmaisia. Matkustaminenkin on ainakin Pääkaupunkiseudun hintoihin verrattuna cheap as chips. Ainoa oikeastaan mikä Lontoossa maksaa järkysti on asuminen.

 Poolia Peckhamissa.

3. Aloita hakuprosessi ajoissa. Ja tarkoitan nyt siis todella ajoissa, varsinkin jos on tällainen kuumottelijaluonne kuten minä. Aloin täyttämään UCAS-hakua elo/syyskuussa, ja sain varmistuksen paikasta vasta kesäkuussa. Tosin mullahan oli siinä vielä ylppärit kesken mikä tietysti hidastutti prosessia. Plus se haku on musta aika sekava.

Paras bisse!

 

4. Ylppäreistä puheenollen, britit ei tule koskaan ymmärtämään Suomen arvosteluasteikkoa. Itse muistaakseni copypastesin täältä ton prosenttitaulukon, mutta ei ne kyllä siltikään ymmärrä, että E vastaa enemmän brittijärjestelmän A:ta kuin B:tä. Muutenkin yliopiston tyypit saattaa olla välillä tosi hämäriä. Pääsin sisään Queen Maryyn lukemaan historiaa, joka on yksi Britannian parhaista yliopistoista (joissain aloilla samaa tasoa kuin esim. Oxford ja UCL) mutta ne halusivat multa hissan ylppäreistä L:n, mikä tietysti oli mahdotonta koska olin jo kirjoittanut sen syksyllä ja saanut M:n pistettä vaille E:n. Koitin selittää tilannetta ja lopulta ne olisivat kai hyväksyneet E:n keskiarvon (minkä sainkin). En siltikään päätynyt Queen Maryyn, en edes ole niin varma miksi, mutta ehkä tästä opimme, että yliopiston tyyppejä kannattaa pommittaa ja vaatia ne ymmärtämään asianne jos ei meinaa mennä läpi. Uskon, että jos vaan näytät kuinka valmis olet tappelemaan paikan puolesta niin mahiksetkin on paremmat.

Perfume Genius @ St. Pancras Old Church

5. Jos vain on mahdollista, käy tutustumassa ainakin pariin yliopistoon paikan päällä. Itse en tätä tyhmänä tehnyt, vaikka kävinkin Lontoossa juuri hakuprosessin aikana. Luin netistä, että New Cross on pelottava paikka jossa ei uskalla liikkua yksin, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kampusvierailu antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen koulu on oikeasti kyseessä. Itse haaveilin joskus LSE:stä, mutta kaverini oli niiden kahvilassa keikkatöissä ja oli kuulemma niin järisyttävän tylsää porukkaa, ettei siellä pysyisi järjissään.

Cafe Creman takapiha on aina yhtä mielenkiintoinen.

6. Et tule olemaan ainoa ulkomaalainen yliopistossasi. Tietysti mulla on kokemusta vain Lontoosta ja omasta koulustani, mutta mun kursseilla on ollut ihmisiä joka puolelta. Eniten on varmaan ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia, minkä lisäksi on aika paljon pohjoismaalaisia, varsinkin norjalaisia ja ruotsalaisiakin pari. Niin ja Goldsmithsissä on pelkästään mun vuosiluokalla jotain seitsemän suomalaista... Eli jos kielitaidot tms pelottaa, niin voin kertoa, ettet todellakaan tule olemaan sen huonompi kuin muutkaan ulkkikset vaan luultavasti paljon parempi. Kukaan ei ole moksiskaan jos sulla on vahvakin suomiaksentti, korkeintaan pitävät sitä söpönä. Ja kieli paranee kohisten kun on koko ajan sen ympäröimä.

Amersham Arms.

7. Vaikka ulkomaille muuttaminen ja yliopiston alottaminen eri kielellä voi tuntua pelottavalta tai hankalalta, kannattaa mun mielestä lähteä jos on pienikin kiinnostuksen muru. Korkeakouluopiskelijana on 100% iisein muuttaa ulkomaille, oli se siten vaihdon tai koko tutkinnon ajaksi. Ennen ja tai jälkeen opiskelujen homma saattaa vaikeutua, tai ainakaan samanlaista tukiverkkoa ei tule olemaan kuin mitä koulu tarjoaa. Ja onhan Suomessa ihan helvetin vaikea päästä sisään, minkä lisäksi Britanniassa valmistuu maisteriksi neljässä tai viidessä vuodessa, opiskelupaikasta riippuen, toisin kuin kotona missä tuntuu, että kandiksi valmistutaan 30-vuotiaana. Niin ja kyllähän se ulkomailla opiskelu näyttää hyvältä CV:ssä, vaikka kesätöiden haussa ei olekaan mua auttanut.
 

kevättä rinnassa

Mulla on luentoja jäljellä kaksi viikkoa. Maaliskuun lopussa alkaa ns. lukuloma, eli toisin sanoen on enää pelkät kokeet ja esseet edessä, ja nekin vasta joskus touko/kesäkuussa. Ihan uskomatonta.  Mulla tulee olemaan kolme koetta ja kaksi esseetä palautettavana, joista toinen on 4,000 sanaa mikä hirvittää jo nyt. Kurssi on vielä epämieluisin eli Concepts and Methods, jonka on välillä niin uskomattoman itsestäänselvää, etten kestä. Jostain syytä olen silti saanut parhaat arvosanat juuri tuon kyseisen kurssin esseistä, joten mene ja tiedä sitten!

Eniten ehkä ahdistaa se kuinka vähän kokeista on oikesti kerrottu etukäeen. Juu, ne on joskus kesäkuun lopulla ja niissä kirjoitetaan kai esseitä, mutta muuten kukaan opiskelija ei näytä oikein tietävän mitään mitä tulevan pitää. Kuulin kyllä huhuja, että vanhoja kokeita on netissä joten ehkä pitäisi vähän tutkailla.

Kevät alkaa olla Lontoossa jo aika pitkällä, torstaille on luvattu +17°c (!!!) ja puistokausi on korkattu jo aikoja sitten. Herättiin viime lauantaina järkyttävän aikaisin eli n. klo 11 ja mentiin Harrin ja Johannan kanssa Broadway Marketille Hackneyyn jota kyllä suosittelen! Varsinkin ruuat (kaikki tietysti paikallista ja luomua) olivat ihan mahtavan näköisä, joskin vähän liian tyyriitä olemattomalle budjetilleni. Söin kyllä hemohyvää darrapizzaa jossain perusitalialaisessa, eikä hintakan ollut kovin järkky.

Marketin läpi käveltyä tulee suoraan London Fieldsin puistoon (minkä joku voi tunnistaa esim. tästä kappaleesta...) missä istuskeltiin pari tuntia Rosan ja Oken liityttyä seuraan mun uusien Mujin kannettavian stereoiden ja "eväiden" kanssa. Oli ihanaa.

Hackneystä löydettiin vähän aikaa sitten jonkun naisen torso (siis pelkkä torso, ei tietääkseni edes päätä) joesta, en tiedä liittyikö toi jotenkin siihen mutta kuumotti vähän...

Tääkin vähän kuumotti...

Lauantaina oltiin Woolwichissa kotibileissä ja seuraavan aamun tunnelmat ruumiillistuu mielestäni hienosti Johannan kämppiksen Nathanin naamassa:

Nathanin mielestä oli hyvä idea a) sheivata Hulk Hogan-tyylinen parta b) ajaa pyörällä känissä. Tuossa on lopputulos.

Harri sano haluavansa seuraavaan postaukseen joten siinä sitä ollaan nyt! Harrichu ja Jossuchu ikuistettu hienosti Androidin wannabe-Instagramilla.

Mun vanhemmat tulee kahden viikon päästä käymään (vihdoin!), sitten lähden Berliiniin about viikoksi, ja huhtikuun alusta tulen koto-Suomeen viettämään synttäreitäni eli teini-iän hautajaisia. Niin ja menen Valtteriin myymään sunnuntaina 8.4.,  joten tulkaa ostelemaan kaikkea todella upeeta ja hienoa!

returnataan offerri

Otsikko viittaa siihen kuinka järkyttävään kuntoon mun suomi on päätynyt. Englismit lentää kun varpusparvet.

Mutta jaa, heissan! Tulin juuri kotiin Electricity Showroomista, jossa oltiin yksillä (oikeesti!) Johannan, Oken, Rosan ja hänen siskonsa kanssa. Paikka on siinä mielessä hassu, että se on Lontoon hipsterkeskittymän ytimessä Old Streetillä, mutta puolet asiakkaista on pukumiehiä Cityn läheisyyden takia... Kyllä Lontoo on vastakohtien kaupunki!

Mitäs muuta olen puuhaillut? No, kirjotin pitkästä aikaa esseetä, tällä kertaa aiheesta "Public Services would improve dramatically if they were made more competitive." Discuss. Oli kyllä oikeesti ihan mielenkiintoisa, pääsin jopa aloittamaan lauseen sanoilla As a Finn ja In Finland we... Esseet on vaan semitappavaa hommaa, varsinkin kun niitä on ollut kuusi jostain lokakuun lopusta. Onneksi ekonomiassa koitetaan selittää asioita välillä vähän huumorilla:

Siis huom. sillä ekonomialla mitä mä luen ei ole mitään tekemistä numeroiden kanssa ja kaavoja näkee lähinnä kirjoissa. Mikä on ihanaa.

Mitäs muuta. No hankin tosiaan uuden puhelimen joka näyttää tältä:

Ihan jees! Tai no, enemmänkin kuin jees verrattuna mun vanhan Nokiaan... Vähän meni aikaa käyttämisen opetteluun mutta nyt sujuu jo! Voin olla kunnon lontoolainen nyt kun voin vaan tuijottaa älypuhelinta julkisessa liikenteessä. Mulla on tossa joku 130 kuvaa mitä en ole vielä laittanut mihinkään, mutta eiköhän senkin jaksa jossain vaiheessa, heh. Pari cooleinta ehkä tähän vielä:

Elephant & Castlen randomista corner shopista sai Phoenix-Becksiä....

Johannalla kävi pikku vahinko. =))

Uskomatonta kyllä, Lontoossakin sataa välillä!

Johanna ja Dan Dalston Superstoren unisex-vessassa...

Sainsbury's Basics osaa kyllä aina yllättää. Jopa noi etiketit on niin luotaantyöntäviä, että voitte vaan kuvitella miltä toi maistuu.

Woolwich. :)

Lontoon paras käytettyjen vaatteiden kauppa! Eikä velota (hirveesti) ylihintaa toisin kuin kaikki Brick Lanen tuntuu tekevän.

Ostin tän takin, on erinomainen ja makso £15. Esim. Blitzissä maksaa farkkutakit £27 ja Beyond Retrossa jopa yli £30...

Hyvä lopettaa alkoholiaiheiseen kuvaan: saatin Harrilta viinipullo (siis mehän emme ole niin posheja, että ostettaisiin yli £3 maksavaa viiniä!) mutta ei ollu korkkiruuvia joten työnnettiin korkki sisälle ja juotiin reilusti pullon suusta. Näin meillä, classy as always.

back in laandaan

Lontossa ollaan jälleen! Suomi oli ihana ja kaikki oli ihan samanlaista kun ennenkin, mutta vielä kivempaa oli kyllä tulla takasin New Crossiin. Nyt taas junat kulkee korvan alta, sireenit vinkuu ja kämppikset huutaa. Enkä edes ole sarkastinen!

Paperi-byrokratia, meikän paras kaveri. Noita coursework receiptsejä pitää tulostaa kaksi, jonka lisäksi pitää olla kolme kuittia siitä, että essee varmasti löytyy netistä. Niin ja paperiversioitakin pitää olla kaksi. Historian laitoksella riittää pelkkä nettiin uploadaus. En ymmärrä.

Tulin juuri kirjastosta printtaamasta ensimmäistä arvosteltavaa esseetä kysymyksestä why has Realism dominated International Relations theory for most of the 1945-1990 period and do you think it provides the best account of this period? Jippiaijee, toisen sanoen. Oon kyllä niin onnellinen siitä, että ollaan vihdoinkin lopetettu niiden ainaisten ismien käsittely World Politicsissa ja ollaan päästy vähän empiirisimmille alueille. Luennoitsijakin vaihtui jäätävän tylsästä muidusta paljon mielenkiintosemman oloseen LSE:n kasvattiin. Jaksoin jopa olla seminaarissa äänessä kun aiheena oli globalismi, josta tiedän muutenkin enemmän kuin jostain strukturalismistä.

Huomenna olisi tiedossa ensimmäinen tutustuminen Peckhamin ihmeelliseen maailmaan pankkiasioiden muodossa. Wikipediaa lainatakseni: "Peckham is a high-crime area with high levels of gang violence, for which it has a notorious reputation... Camberwell and Peckham, the constituency that contains Peckham, is one of the most deprived in the country." Tällasta täällä! Noh, eiköhän sieltä hengissä selvitä. Myöhemmin iltapäivällä palkisten itseni esseen hoitamisesta pienellä Brick Lane-kierroksella ihan ok-seuran ja toivottavasti parin levylöydön merkeissä. Niin ja illalla onkin vuorossa vuoden ihka ensimmäinen Sandwich aka Sämpylä aka meidän oppillaskunnan bileet.

Yksi pullo lempparisidukkani Bulmers maksaa Suomessa yhtä paljon kuin Lontoossa kolme. Järkyttävää.

Ps. jos on jotain postaus/kuva/whatever toiveita niin niitä voi jättää!

huomioita

1. Johtuu varmaan siitä, että olen kasvanut kuitenkin lähinnä amerikkalaisten sarjojen ja leffojen keskellä, mutta mulle tuli ihan oikeasti yllätyksensä, että ihmiset täällä puhuu stereotyyppisen britisti. Alright, innit, bloody hell, safe, sick, well -, tune, lad, proper, legend, bellend ja tietenkin mate jonka voi tunkea mihin tahansa väliin, koska vaan, ovat osa ihan normaalia puhetta. Ekonomian proffani Paul (joka laittaa Power Point slideihin tällaisia helmiä <3) toivotti tänään luennon lopuksi "See you later chappies" hyppiessään ohi käytävällä. Ihania.

 Paradise Place, Woolwich....

2. Oon kuunnelut täälläoloaikana enemmän suomalaista musiikkia kuin koskaan ennen. Mikä oli siis ei koskaan. Nyt Spotifyssä huutaa peräkkäin SMG, PMMP, Ultra Bra, etc. Niin Pasilaa kuin Muumejakin on tullut katsottua netistä (vaikka Areenassa ei tosin pysty, julmaa!) Samoin kaikki skandinaavinen on nyt miljoona kertaa kiinnostavampaa. Eilen aloin katsomaan tanskalaista Forbrydelseniä aka The Killingiä ja niiskutin pohjoismaalaisuuden perään.

Students' Unionilla näytetään koko viikko Harry Potter-leffoja. Koko paikka on myös koristeltu asiaankuuluvasti. Kyllä, meidän koulu on parempi kuin teidän.

3. Kaikki oikeasti juo teetä koko ajan. Tai no, ainakin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Musta tuntuu, että kotona teenjuonti on aina jotenkin enemmän nössöjen (mukaanlukien siis itseni) hommaa, mutta täällä ei todellakaan ole mitään teestigmoja. Jos joku ehdottaa cuppaa (ei siis kuppaa...) niin vastaus on lähes poikkeuksetta jotain 'ahhhh yes mate, please'-tapaista.

Jep, Occupy Goldsmiths... Niillä on mm. oma muunnos Goldsmithsin mainoksista, jossa lukee "I want to know the names of the people who decided to raise the tuition fees, and where they live."

4. Tietenkin mulla on kokemusta vaan lähinnä näistä mun ympyröistä, ja Goldsmiths on taidekoulu, mutta musta on vaan niin jännä miten eri tavalla ihmiset pukeutuu täällä. Suurin osa ihmisistä näkee enemmän vaivaa tai ainakin uskaltavat vähän irrotella. Tosin välillä sekin menee vähän liiallisuuksiin - political economyn seminaarissani on eräs Craig, aka Bunhead jolla on aina joko verkkarit tai yökkärit jalassa, acid wash kauluspaita, monroe-lävistys ja nimensä mukaisesti ihan järkyttävä nutturatukka.

Tältä näyttää 99% poikahipstereistä. Varsinkin paidan ylös asti napittaminen ja käärityt lahkeet on ihan must.

On myös hassua miten pohjoiseurooppalaiset ja varsinkin skandinaavit erottaa lähes aina siitä, että ne on aina huomattavasti siistimmän näköisiä kuin muut. Jotenkin brittityyliin vaan kuuluu sellanen pieni kämäsyys ja vintage-vibat. Oon kyllä huomannut, että omakin tyyli on täällä muuttunut entistä spugemmaksi. Vielä alkusyksystä pukeuduin kuulemma kuin mummo, nyt päällä on lähes poikkeuksetta baseball-takki ja Dr. Martensit.

Monet aina kirjottaa brittityttöjen baaripukeutumisesta mutta mulla ei ole siitä paljon sanottavaa, yksinkertaisesti siksi koska en käy sellaisissa baareissa missä hameet on vyönlevyisiä ja ihonväri lähimpänä appelsiinia. Kaikki missä mä oon käynyt ihmiset on näyttäneet ihan yhtä pynttäytyneiltä kuin perus suomiklubeillakin. Eli ei kauhean.

6. Vaikka Lontoo onkin jättimäinen kaupunki,  ei se tarkoita, että piirit olisivat kovin isot. Kämppikseni Josh kävi samaa koulua Johannan kämppiksen Richardin kanssa joka pyöri samoissa musapiireissä Joshin kurssikaverin Henryn kanssa, joka on on samasta pikkukaupungista kuin toinen kämppikseni Sam. Öh.

Israel on pannassa joka puolella. Jopa kirjaston vessassa.

7. Suurin osa asioista on niin rasittavan h i d a s t a ja vaikeaa. Olipa pankissa tai kaupassa, mikään ei tapahdu tehokkaasti. Sainsburysin kassalla kassatyypit venaa, että edellinen asiakas on pakannut kaikki tavaransa ennenkuin seuraavan asiakkaan ostoksia voi alkaa käydä läpi. Mulla ei ole vieläkään pankkitiliä, koska Barclaysin mukaan mun nimikirjotus ei matchaa mun passin nimikirjotukseen. Oon täyttänyt hakemuksen kahdesti ja ravannut pankissa lähes joka viikko yli kuukauden ajan, mutta ei niin ei. Päätin vihdoin luovuttaa ja vaihtaa pankkia. Ehkä Lloydsissä onnistuisi.

 Oltiin vähän yli viikko sitten kirjaimellisesti underground-bileissä Deptfordissa. Oli ns. elämys, kiva kylläkin!

8. Jos luulitte, että suomalaiset juo paljon, ette ole eläneet Briteissä.

Tässä ei edes ole kuin osa lasipulloista yhdeltä viikonlopulta...

haters gonna hate

...luki Karl Marxin vieressä poliittisen ekonomian tämän aamuisen luennon ensimmäisessä diassa. Meidän opettaja on yksinkertaisesti maailman paras. <3

Mutta hei, long time no see!

Muistatteko kun sanoin, että yliopistoelämä on superhelppoa eikä mitään töitä oikein tarvitse tehdä? No joo, nyt on ääni muuttunut kellossa. Palautin ensimmäisen esseen tiistaina ja jostain syystä politiikan laitoksella halutaan nähtävästi tehdä asiat mahdollisimman vaikeiksi. Vietettiin kämppikseni kanssa puolitoista tuntia kirjastossa printtaamassa ja palauttamassa kaiken maailman lappuja koska totta kai pitää olla kaksi paperiakopiota, yksi nettiin uploadattu teksti sekä kaikista kolmesta kuitit ja infolappu. Asiaa ei myöskään auta se, että pitää nähtävästi olla mahdollisimman tyly ja epäystävällinen jos on töissä Goldsmithsin poliitikan toimistossa. Respan tantta ei voinut edes kertoa minne huoneeseen esseet piti mennä palauttamaan kun kehdattiin tulla häneltä sitä kysymään koska it's in the handbook, if you would just bother to look at it. Tosiaan handbookissa luki että se palutetan sinne missä juuri oltiin... Noh, onneksi seuraava esseepalautus on vasta joulukuussa ja se on historian puolelle joten pitäisi sujua vähän helpommin.

Itse esseen kirjoittaminen oli yllättävän helppoa puuhaa. Tosin sanojakin oli vaan 750-1000, mutta vaikka aihepiiri (Britannian nykyiset hallituspuolueet Conservatives ja Lib Dems) ei ollut ennestään kovin tuttu, sain tarvittavan sanamäärän kasaan ilman sen suurempia tuskia. Toivottavasti sama tahti jatkuu vielä tulevissakin esseissä...

Viime viikolla tuli käymään myös ensimmäiset Suomen-kaverit ja sain mm. ruisleipää (!!). Tarkoituksena oli mennä ainakin Brick Lanen sunnuntaimarketille ja Greenwichiin mutta no... sanotaanko niin että sunnuntaina päästiin nukkumaan yhdeksältä aamulla ja kun herätiin neljän maissa oli markkinat jo aika pitkälti ohi. Pari fotoo:

Halloween-lauantaina Queen of Hoxtonissa! Oli ihan jees mesta, tosin sulki jo kahden/kolmen maissa, mikä oli kyllä meille vähän liian aikaista, heheh. Muutenkin Lontoossa ja varsinkin itäpäässä suurin osa baareista sulkee jostain syystä jo yhdeltä.

Paras asu. Huomatkaa myös erittäin sneakki kuva..

Kaverin parvekkeelta Whitechapelissa noin kello seitsemän aamulla.

Gherkin, ei jumalauta. Tätä näkymää ei päässyt pakoon koko iltana/aamuna. Tämäkin kuva otettu noin kello puoli yhdeksän... Päädyttiin kolmen maissa Halloween partyihin Brick Lanelle joka oli auki 12   - 08:00 ja siellähän se aika kului kivasti. Seuraavan aamu ei niinkään.

living it up in lewisham

Ensimmäinen kunnon opiskelupäivä takana ja stressilevelit nousee nousemistaan. Aineena oli tänään World Politics, joka on aiheena älyttömän mielenkiintoinen ja luulen että tulen nauttimaan sen opiskelusta paljon, mutta se lukemisen määrä... Pakollista luettavaa ensi viikolle on 50 sivua jonka lisäksi voi halutessaan nauttia vielä seitsemän muun kirjan tarjonnasta. Ja tämä siis kertaa neljä. En kyllä valita (kovin paljoa), kerrankin saa käyttää kaiken aikansa sellaisen opiskeluun josta on oikeasti kiinnostunut. Koitin kyllä vaihtaa Political Economy and Public Policy-kurssini Ideas, Ideologies, Conflicts-kurssiin koska tajusin, että vihaan ekonomiaa mutta politiikan laitoksella ollaan ilmeisesti hyvin tiukkoja kurssivaihtojen suhteen. En kuulemma saa vaihtaa ellei tunnit mene päällekkäin jonkun muun kanssa. Tosin kuulin, että joku rastapäinen poika oli vaihtanut juuri tuosta kyseistä ekonomiasta World Politicsiin joten tiedä siitä sitten. Ehkä on ihan hyvä koittaa tajuta taloudestakin jotain, heheh.

Ettei tämä entry menisi ihan mankumiseksi niin tässä pari kuvaa viime ajoilta:

Meillä oli viime viikon lopulla Freshers' Fayre-tapahtuma, jossa olla esillä Goldsmithsin eri societiesejä sekä paikallisia organisaatioita ja yrityksiä. Lähinnä käteen jäi flaiereita joita täällä jaetaan KOKO ajan joka puolella. Rekisteröidyin myös lääkärille ja hankin läheisen Greenwich Picture Housen ale-kortin. Liityin myös Goldsmitsin Wired-radioon jonka ensimmäinen tapaaminen on huomenna. Saattaa olla että liityn vielä jompaan kumpaan koulun lehdistä, mutta katsotaan. Ollaan myös puhuttu parin suomalaisen kanssa (terkkuja vaan alakerran Harrille!) että alettaisiin hommaamaan Finnish tai Nordic Society tuomaan Suomen iloja briteille.

Rekisteröidyin myös äänestämään, lähinnä sen takia että sain ilmaisen Lewisham-mukin ja -kynän... Lewisham on siis koti-districtini, represent!

Lewishamista puheenollen, käytiin Johannan (on mulla täällä britti-kavereitakin, lupaan!) kanssa Lewisham Shopping Centerissä jossa pääsin vihdoin mm. Bootsiin ostamaan shampoota ja kynsilakanpoistoainetta sekä uuteen parhaaseen kaveriini Poundlandiin josta sain kaikkea supertarpeellista lautasesta pumpuliin ja pattereihin. Tein myös ihan supermahtavaihanan löydön TK Maxxista, joka myy tavaraa outlet-hinnoin:

Oikea hinta reilusti yli £200, itse maksoin alle £70. Aitoa nahkaa ja kuulemma samaa merkkiä kuin Pippa Middeltonin lempilaukku. Olen etsinyt Mulberryn Alexa-tyyppistä laukkua jo pitkään, mutta en ole halunnut käyttää rahojani H&M-laatuun. Vannon kyllä edelleen myös kanganskassien nimeen.

Shoppailtuani (lähes) kaikki rahani, Johanna lähti kotiinsa Lewishamista ja jäin itse odottamaan bussia eri pysäkille. Odotettuani noin 10 minuuttia tuttu bussi tuli vihdoin ja kapusin iloisena kyytiin, vain huomatakseni että Oyster-matkakortistani oli loppunut arvo. Noh, ei siinä mitään, ajattelin ja lähdin lähimmän corner shopin etsintään. No sepä ei löytynytkään niin helpolla. 15 minuutin haahuilun jälkeen menin kysymään kauppakeskuksen infosta reittiä lähimpään, joka osoittautui olemaan juuri siellä missä olin ollut jo aikasemmin. Jos olisin kävellyt kaksi metriä lähemmäs olisin nähnyt Oyster-kyltit. Noh, astuttuani kauppaan sisään Oyster kädessäni sain kuulla että kaupan top up-masiina oli rikki eikä korjaajaa saataisi paikalle ainakaan 15 minuuttin. Tässä vaiheessa jo vähän hermostutti, varsinkin koska Lewisham ei ole mikään Lontoon paras paikka. Hetken seisoskeltuani päätin, että ihan sama, kävelen kotiin. Ainoa pikku ongelma oli se, että olin Lewishamissa ensimmäistä kertaa, enkä ollut kiinnittänyt kovin paljon huomiota tulomatkalla bussissa. Näin kuitenkin New Crossin kyltin, jonka suuntaan lähdin. Kaikeksi onnekseni New Cross ja koko Goldsmiths on niin hipsterien suosiossa, että iskin silmäni johonkin vans-jalkaiseen tyylikästukkaiseen jäbään ja seurasin häntä sitten yliopistolle saakka.

Loppupeleissä matka oli ihan mukava, suoraa tietä ja vain noin kolme kilometriä. Ylläoleva kuva on aika läheltä New Crossia, tosin paljon nätimpää kuin muualla täällä.

 

Tässä mä asun! Kolmas kerros oikealta on meidän keittiö. Mulla kävi kyllä niin hyvä tuuri kämppisten kanssa, kaikki siivoaa ja aina löytyy niin keittiöseuraa kuin omaa rauhaakin. 

Nyt lähden nukkumaan, huomenna rankka neljän tunnin opiskelupäivä jonka jälkeen pitäisi pyykätä ja lähteä uloskin. Pikkulauantai onnistuu täällä erinomaisesti, varsinkin kun mulla on torstait vapaita.

käytännöllisesti

Meillä alkaa varsinainen opiskelu vasta ensi maanantaina, joten tämä viikko on lähinnä pyhitetty käytännön asioille ja satunnaiselle juhlimiselle. Olin tänään politiikan laitoksen inductionissa, jonka suomenkielistä vastinetta en tiedä, mutta yksinkertaistettuna istuttiin kaksi tuntia kuuntelemassa head of departmentia ja muita proffia, student's unionin edustajia ja loputonta määrää administration & support departmentsin tyyppejä. Saatiin myös piristävä 107-sivuinen Undergraduate Student Handbook ja seminaurettava Notes on Essay Writing-vihkonen jossa kerrotaan mm. miten käyttää heittomerkkiä.

Handbookista löytyi myös kiva pikku ylläri, nimittäin ensimmäinen essee. Kyse ei onneksi ole varsinaisesta arvosanaan vaikuttavasta tekstistä, vaan se tehdään ja arvostellaan harjoittelumielessä. Kysymyksenä on niinkin kevyt aihe kuin Does the Conservative-Liberal Democrat coalition have coherent ideological roots? Jaa, no. Pitäneepä tutustua noidenkin historiaan sitten.

Huomenna on pisin koulupäivä mitä mulla on ollut varmaan puoleen vuoteen, jopa kuusi tuntia! Järkyttävää. Luultavasti tullaan taas kuuntelemaan samat jorinat mitä kuulin jo tänään. Saadaan myös tietää meidän personal tutorit mikä kyllä vähän jännittää, koska ne pysyy tietääkseni samana koko vuoden. Kaksituntinen welcome lunch kuulostaa kiusallisuuden ja tönkön muodollisuuden huipentumalta, mutta ihan superkiva tutustua samaa kurssia käyviin tyyppeihin. Olen itse asiassa tavannut jo kolme joilla on täysin sama tutkinto ja ne ainakin vaikutti mukavilta!

Huomiseen koitokseen valmistautuakseni pidin ensimmäisen koti-illan, oli niin ihana vaan lagaa eikä istua ahtaasti pubissa tai students unionilla. Kuuntelin keittiön parvekkeelta naapurikämpän amerikkalaisjäbän ja mun walesilaisen kämppiksen yhteislaulua (joka oli ihan mieletöntä vaikken edes tykkää Jason Mrazista) iltateen kanssa ja painuin omaan buduaariini. Viimestään viikonloppuna on kyllä pakko päästä keskustaan, en ole ollut vielä kertaakaan! Mun päivät on pyörinyt koko täällä olon asteikolla herää-syö-sainsbury's-syö-alottele-ulos-nukkumaan. En malta odottaa ensi viikolla alkavia luentoja ja seminaareja jo ihan vaan vaihtelunkin vuoksi.

Tälle viikolle on luvattu yli 25°c asteen lämpötiloja eikä ole satanut vielä kertaakaan, mutta silti tämä biisi on ollut kuuntelussa pitkästä aikaa:

se on menoa nyt

Hei, olen Anna ja muutan huommenna Lontooseen ainakin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tämä blogi tulee lähinnä kertomaan ajastani siellä. Niin oman kuin mahdollisen lukijakunnankin puolesta toivon, että elämäni aktiivisuus-level nousee noin 150% ja mulla tulee oikeasti olemaan jotain kirjoitettavaakin.

Goldsmitshin maine hipsteryliopstona ei kenties ole täysin tuulesta temmattu. Kuva tämän vuoden mainoskampanjasta.

Pari perusasiaa: aloitan historian ja politiikan opinnot Goldsmithsissä, joka on osa University of Londonia. Se on suhteellisen pieni, vähän päälle 7000 opiskelijan yliopisto kaakkois-Lontoossa. Painoitus on taideissa ja humanistisissa tieteissä, eikä perinteisiä tiede-aineita opeteta ollenkaan. Toisin sanoen täydellinen paikka tällaiselle matikka/kemia/fysiikka rajoitteiselle ihmiselle. Kirjoitin lukiosta vaaditulla E:n keskiarvolla, joten sisäänpääsyssä ei ollut suurempia ongelmia. Hain ensijiaisesti University College Londoniin ja King's Collegeen mutten päässyt toista hakuvaihetta pidemälle. Näin jälkikäteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka alueiltaan UCL ja King's ovat vähän mukavampia; tulevalla kotikadullani lootattiin Currysin elektroniikkakauppa ja Sainsbury's Lontoon mellakoiden aikana.

Valitsin historian ja politiikan koska mikään muu ei tuntunut oikealta. Mietin hetkellisesti kansainvälisia suhteita ja jopa filosofiaa, mutta lopulta tämä joint degree tuntui oikealta. En siis valmistu mihinkään varsinaiseen ammattiin.

Lontooseen olen halunnut muuttaa noin 11-vuotiaasta asti. Muutan yliopiston asuntolaan ensimmäiseksi vuodeksi, jossa jaan keittiön kuulemma 4-8 ihmisen kanssa. Oma suihku ja vessa sentään löytyy. Muuta en oikeastaan vielä tiedäkään, en edes huoneeni numeroa. Että jännityksellä odotan!

Lento lähtee vähän päälle kahdeksan tunnin kuluttua, saa nähdä nukutaanko tänä yönä.