recently

Ai huppista, oliko mulla tällainen blogikin?

Koulun alkamisen jälkeen aktiivitaso on laskenut aika jäätävästi. Lähinnä oon hengannut Rosan työpaikalla läheisessä kahvilassa, lukenut Maon Kiinasta ja katsonut miljoonittain espanjalaisia leffoja. Ei olla edes käyty ulkona kuin pari kertaa! Syyt miksi en ole kirjoittanut: teen niin paljon juttuja, että jos en kirjoita niitä kaikkia niin en osaa päättää mitkä ansaitevat blogimaininnan. Tämän seurauksena en jaksa edes alottaa postausta. Toinen syy on kämppiksissäni. Hengaan päivässä ehkä tunnin tai kaksi ypöyksin, ja silloin katson mielummin BBC iplayeriä kuin kirjoitan. Sori. Koitan parantaa tapani.

 Lontoossa alkaa olla ihan saatanallisen kylmä, joten oli aika uudelle pipolle. Kyllä Thinsulaten kanssa kelpaa!

 Sain viiiihdoin ostettua fairy lightsejä, nyt on tunnelmaa! Mulla on myös pinkit välkkyvät ikkunassa.

Grizzlyt! 

Nyt kun saatiin tuo pois alta, voinkin siirtyä kertomaan mitä olen tehnyt viime aikoina! Käytiin viime maanantaina Johannan ja Nathanin kanssa Brixtonissa katsomassa Grizzly Bearia, mikä oli i h a n a. Lavapömpelit oli sikamakeet ja musta ne oikeestaan kuulosti paremmalta livenä kuin levyltä. Muutenkin keikkarintamalle kuuluu oikein hyvää; perjantaina oltiin Richardin ja parin sen kaverin kanssa katsomassa Japandroidsia (jonka vuoksi jouduin menemään keskustaan, voitteko uskoa) ja sunnuntaina vuosien odotus tulee vihdoin päätökseen sillä suuntana on Roundhouse ja Animal Collective!

 Lontoossa on satanut valehtelematta joka päivä, joten varustuksen pitää olla vähintään tätä luokkaa jos pitää lähteä iltakävelylle lähikauppaan.

 Keittiössäkin on tunnelmaa!

Eilen oltiin Dulwichin lähistöllä London College of Communications-tyyppien kotibileissä ja mukavaa nähdä vähän freessejäkin naamoja, tulee nimittäin hengailtua aika pitkälti samassa perusporukassa nykyään. Huomennakin pitäisi mennä bileisiin, tällä kertaa Harrin luokse. Rankkaa. :( Ens viikolla meillä on reading week, ja tiistaina lähdetään Jossun ja Harrin kanssa Amsterdamiin! Jee! Varattiin bussiliput (juu, vanha kunnon megabussi on taas tiedossa) noin kaksi minuuttia sen jälkeen kun ensin joku heitti läpällä, että voitaisiin mennä. Lippujen hinnaksi tuli vaan £30 edestakaisin, eikä meidän tarvitse edes maksaa asumisesta koska Harrin vanhemmat ja veli asuu Hollannissa. Ja päästään katsomaan suomitelkkaria sateliitilla!!! Tätä on odotettu, ollaan kitkuteltu Talen young money cash money videon voimilla eteenpäin. Ja kaikista parasta - nään VIHDOIN Death Gripsit! Mullahan oli liput jo Lontoon keikalle, mutta möin ne Jossille koska Amsterdamissa sattui olemaan keikka just ens viikolla. Jos tää keikka perutaan niin muutan Pohjois-Koreaan.

 Säästä puheenollen... Pari aamua sitten oli koulumatkalla ihan törkeä sumu.

Perus lauantai-aamupala.... No ei ole oikeasti ja tästä soi neljä ihmistä, mutta piti silti ikuistaa vaikka sitten vaan äidin järkytykseksi.

Ainoa oikea tapa opiskella!

Oon myös tehnyt ensimmäisiä kouluhommia, kirjaesseetä Chinese Politicsiin ja esseetä Hobbesin Leviathanista Early Modern European Philosophyyn. Kerrankin olen jopa ajoissa, sillä palautuspäivät on vasta maanantaina ja torstaina! Näiden jälkeen ei onneksi ole mitään ennen joulukuuta. Kai. Toivottavasti.

OUR house

Heissulivei! Istun tässä Catfordissa sohvallamme aamuteetä litkien (kello on kaksi) ja olo on freessi! Joka aamu herään patjaltani hymy levällään kun muistan, etten ole enää Woolwichissä. Jostain syystä ötökät ovat vallanneet Lontoon, ja Woolwichissä oli mm. tällaisia yllätyksiä:

Juu... No, meillä on onneksi vain etanoita. Tosin nekin ovat järkyttävän kokoisia mutta ainakin niistä eroon pääseminen on huomattavasti helpompaa.

Muutettiin siis viikko sitten, ja kamaa oli ihan uskomaton määrä, ottaen huomioon että ollaan kaikki asuttu täällä vain vuoden. Nathanin isä (jonka aksentti on niin vahva, että Nathanin piti tulkata) tuli onneksi Newcastlesta auttamaan auton kanssa, mutta jouduttiin silti tehä kolme reissua jotta kaikki kamat saataisiin muutettua. Muutenki koko viime lauantai oli törkeää sähläystä; ensinnäkin ei meinattu saada koko avaimia koska Paula ei ollut paikalla allekirjoittamassa sopimusta minkä lisäksi varasto, jossa mun ja Rosan kamat oli, oli mennyt kiinni puoli tuntia ennen sinne pääsyämme minkä vuoksi jouduttiin vuorkaamaan semiepäilyttävä paku viime maanantaina. Kaikki kuitenkin lopulta lutviutui ja ollaan asettauduttu taloksi todella hyvin.

Tässä on meidän talo! Ollaan ihan mäen huipulla, mikä on todella raastavaa mutta ainakin kunto kasvaa kohisten.

Ei olla keretty oikein sisutaa vielä, eikä meillä mm. ole ruokapöytää, mutta jotain tärkeimpiä on jo keretty laittaa kuten telkkari, Xbox ja Pleikkari sekä tietysti kaikkien lempparisistuselementti - fairy lights! Ja juu, tuo on 50centin P.I.M.P-sinkun vinyyli meidän takanreunuksella.

Takapihalla on kunnon leikkipaikka, kiitos landlordin. Tosin rakas ystävämme Dan jolla on tapana ruhjoa vähän kaikkea rikkoi trampoliinin toisena päivänämme täällä... Meinasin kuolla nauruun koska kirjaimellisesti sekunti ennen kuin pohja petti alta Dan sanoi mietiskellen jotain pienestä repeämänalusta kankaassa, jonka päälle sitten päätti hypätä...

Puutarha kukoistaa! Meidän vuokrasopimukseen kuuluu, että pidetään huolta kaikista pihan kasveista joten pitänee alkaa harjoittamaan vähän viherpeukaloisuutta. 

Talo takapihalta päin, mun huone on toisessa kerroksessa tuo jossa on ikkunan auki.

Keittiö on ihan uuuskomattoman hi-tech, kyllä kelpaa kokkailla! 

Mun huoneessa on vähän erikoinen säilytyssysteemi, eikä tähän keskimmäiseen kohtaan mahdu mitään muuta kuin vinyylejä ja kirjoja. No, ihan kiva silti!

Talohan on kalustamaton, mikä on Suomessa normaalia mutta täällä vähän ikävämpi yllätys. Toisin sanoen meillä ei ollut sänkyjä muuttaessa muilla paitsi Paulla jolle se oli jätetty ja Johannalla joka osti omansa edelliseltä asukkaalta. Ainoa ongelma, että se oli eri kerroksessa kuin Johannan huone. Ette uskokkaan mikä työ oli ensin purkaa, sitten kantaa ja loputa koota se uudestaan. Kuvassa DIY tiimi Johanna ja Richard urakan jälkeen uupuneina.

Teen jonkun paremman postauksen koko talosta vielä sitten kun ollaan saatu tämän vähän valmiimmaksi. Siihen asti, tässä on kuva Danista ja Richardista (huom. joiden tukat minä olen leikannut) jotka ihmettelee Rosan erittäin randomia tavaravalikoimaa:

sami helle

(Katsottiin eilen Kovasikajuttu)

Ihmeiden aika ei ole ohi, meillä nimittäin on talo! Ja vieläpä ihan mahtava sellainen. Kaiken stressaamisen ja kuumottelun jälkeen asunto järjestyikin erittäin vauhdikkaasti, neljässä päivässä. Meidän viisihenkinen talous (minä + Johanna, Rosa, Paula sekä ainoa miespuolinen ja ei-suomalainen Nathan) muuttaa lauantaina kahdeksi vuodeksi Brockleyhyn, eli New Crossista vielä vähän etelämpään. Kolmikerroksinen, melkein satavuotias mäkitalomme on ihan u s k o m a t o n. Siellä on mm. trampoliini, kolme hedelmäpuuta, keinu, tiskikone, neljä kattoikkunaa ja upea näkymä Surreyhyn/Kentiin yhdestä suunnasta ja Lontoon keskustaan toisesta. Eikä vuokrakaan ole kuin £480/kk! Aluekin vaikutti tosi mukavalta; lähellä on pieniä kauppoja ja kahviloita minkä lisäksi jätti-Tescon pitäisi löytyä 10 minuutin päästä. Niin ja ihan vieressä on puisto, mistä on kuulemma "koko Lontoon paras näkymä" mutta sitä en vielä pysty takaamaan.

Näkymä meidän ovelta Catfordiin päin! Unohdettiin ottaa sisältä kuvia kun oltiin niin täpinöissämme, mutta eiköhän niitä tännekin vielä kerkeä laittamaan pari kappaletta.

Olen siis ollut takaisin Lontoossä nyt kuusi päivää ja kaikki alkaa taas tuntua tosi kotoisalta. Rich ja Dan sai hienon kämpän (huom. ei tosin yhtä hieno kuin meidän) Deptfordissa, jossa ollaan hengailtu aika paljon koska Woolwich alkaa muistuttaa epäilyttävästi mustalaisleiriä ja/tai kaatopaikkaa. Toimitin myös kaksi kaljanhuuruista hiustenleikkuuta yhtenä iltana jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Ehkä pitäisi vaihtaa alaa? Oltiin myös kebabilla (tai siis itse olin cheese and chipseillä, sori äiti!) tulopäivämme iltana, jossai alkoi ihan out of nowhere soimaan Crazy Frog ihan jumalattomalla voluumilla kaksi kertaa peräkkäin. Olen aika varma, että työntekijät vain halusivat meidät ulos mutta eivät osanneet arvatakkaan kuinka fiiliksiin tulimme seuraavista kappaleista - In Da Clubin ja Call Me Mayben tahtiin tanssiminen keskellä jalkakäytävää oli varmasti hienoa katsottavaa.

Pelattiin jalkapalloa yöllä Danin ja Richin talonyhtiön kentällä. Danilla on muuten päällään Johannan veljen (tai jonkun, en muista) vanha Blues-paita!

PS:

kuvia kuvia kuvia kuvia

Taisin jo mainita aiemmin, että olin toukokuun lopussa Glasgow'ssa Stag & Dagger-festareilla (menin Death Gripsin takia, ne peruutti...). Kyseessähän oli siis ensimmäinen matkani Britannian sisällä, joten päätettiin sitten repästä kunnolla ja matkustaa railakkaat 9,5 tuntia Megabussilla Skotlannin kansallisromanttisiin maisemiin. Anteeksi ranskani mutta Glasussa oli maineensa veroisesti iha vitun kylmä, olin siis toukokuussa villapaita ja sadetakki päällä. Ja jäässä. Laittaa Suomen kesänkin vähän perspektiiviin.

Mulla ja Johannalla oli kummallakin kertiskamerat mukana, tässä vähän niistä!

Bussissa mielenterveys järkkyy... Kokemus sinänsä toi maka Englannin läpi bussilla. Paljon oli landee ja kaupungeista tuli sitä masentavampia mitä pohjoisempaan meni. Ens lokakuussa mennään Nathanin kotikaupunkiin Newcastleen (Bloc Partyn keikalle lol) Skotlannin rajalle, ehkä mielipide sillon muuttuu!

Richard soi Skotlannin ylpeyttä eli haggisia eli lampaan sisäelimiä mahalaukussa. Oli kuulemma vaan "a bit boring", mikä pettymys. 

Tää oli pakko laittaa koska mun nenä ja Rosan huulet ja meijän iteleikatut otsatukat ja samanväriset kynsilakat. 

 

Glasgown keskustaa..... No okei, ei kaikki ihan tältä näyttänyt.

Se infamous deep fried mars bar erittäin blurrina. Suosittelen kerran elämässä kokeilemaan!

 

Asuttiin Richardin kaverin Bradleyn luona, ei onneksi kuitenkaan noissa kerrostaloissa... Glasgow on oikeesti ihan kiva kaupunki, jotenkin vaan päädyin ottaman kuvia ihan kamalista alueista, heh.

Mikäs sen mukavampaa kun vähän pääkalloja siellä täällä!

Johanna ja Rosa baarissa sängyssä. Muistaakseni sen paikan nimi oli joku Room 101 ja se oli sistuettu normikämpäks, tosi kiva! Baarimikkona oli ihan jäätävän hottis partamäni jonka selän takana oli kyltti missä luki "don't try to hit on the barman, he's not interested" Dreams crushed. :( Saanen myös sanoo, että oltiin myös paikassa jossa pint makso PUNNAN!!!!! Lontoo ota oppia.

Nää "twenty is plenty" kyltit oli musta niiiin liikkiksiä.

Skotlannissa ei saa juoda kadulla (lol), mutta tietenkin nämä yhdet pahisket viis veisasivat lain kovasta kourasta ja kaatoi viiniä kurkkuun pääkadun kulmalla... Poliisi tuli ja vedettiin erittäin toimivaksi todettu "We're from Finland :'("-kortti ja pollarit jätti rauhaan, joskin ottaen viinit mukanaan. Niin ja toim. huom. minä en tähän viiniin koskenut!! Eli älä huoli äiti, en ole rikollinen toisin kuin eräät.

Niin ja olihan mulla kännykkäkin. pari fotoo matkalta:

Mentiin Prestonin läpi, joka on jossain vähän Manchesteristä pohjoiseen ja ehkä masentavin paikka mistä olen koskaan läpi ajanut. Lontoossa ei huomaa kuinka kusessa Britannian talous on, mutta tuolla pohjoisessa sitä ei voi ignoorata.

Näitä Lontooseen, kiitos!

Tämä oli jotain niin hienoa.

Viikonlopuksi meen Kuudenteen Aistiin! Voitte tulla sunnuntaina tervehtimään Iceagen eturiviin, oon se tyttö jolla on sydämenmuotonen MARRY ME JAKOB kyltti messissä.

catching up

Tapahtunut sitten viime kerran: pääsin läpi ensimmäisestä yliopistovuodesta ja sain töitä! Tai no, Goldsmiths on perinteiseen tyyliinsä uskomaton jumittaja, eikä varsinaisia tuloksia ole vielä tullut, mutta läpi päästiin. Sitä ainakin toivon proceedin merkitsevän, vaikka siitäkin on kuulemmat ollut jotain häikkää. Britit. Firstejä tuskin tuli vedeltyä (heh, ensi vuonna sitten) mutta tottapuhuen oon vaan onnellinen, että pääsen jatkamaan opiskeluja koska varsinkin se pahamainen ekonomia vähän kuumotteli... Varsinaisten tuloksien pitäisi tulla joskus elokuuhun mennessä, joten sitä odotellessa.

Juhannuksena oltiin saaressa hiussamiksina.

 Ja Satulla oli tyylikäs pullo joka piti ikuistaa.

Töitäkin tosiaan sain, vieläpä ihan mielekästä ja hyvin maksavaa toimistohommaa. Ystäväni Rosaa lainatekseni, kaikki lutviutuu! Semisti tietty ärsyttää, että jään nyt vähän paitsi kaikista kesäriennoista kun pöydän ääressä pitää istua se kahdeksan tuntia joka arkipäivä, mutta ainakin palkka juoksee.

Hankin uudet silmälasit, tälläkin kertaa Helsingin Katseesta. Parhaat rillit ja paras palvelu, suosittelen!

 Broidi meni naimisiin <3 Olen nyt sisaruksistani ainoa naimaton, pitäisköhän alkaa huolestua...

Kämppää meillä ei ole edelleenkään, mutta luotetaan siihen, että Olympialaisten jälkeen vapautuu meille täydellinen talo. Vaikeuksia tietenkin luo se, että 4/5 tulevista asukeista on tällä hetkellä Suomessa mutta ehkä se Nathan saa jotain aikaiseksi...

Duuninsaannin kunniaksi ostin uudet kesä-Niket Popoista, joista oon saanut ihan hulluna kehuja. Onhan ne piristävät! 

Oltiin Jossun ja Rossun kanssa terdellä, oli mukavaa vaikka tää Suomen """kesä""" vois pikkuhiljaa alkaa vaihtamaan suuntaansa.

Tottapuhuen nyt kun on duunia, on mun elämäkin tylsistynyt huomattavasti. Kasin aamut vie kaikki mehut. Ensi viikolla on tosin vaan kolmen päivän työviikko koska otan vähän omaa lomaa kun Harri tulee vierailulle. Lontoon paras suomiskene on jälleen yhdessä joten varokaa vaan, stadilaiset!

Eilen olin ulkona, nyt on krapula. Oltiin Johannan paluun kunniaksi Lauantaidisessä ja saanko sanoa, että oisko Makelove & Co:n aika ymmärtää Destiny's Childin ja Kelisin hienous?? Kuka jaksaa kuunnella sitä samaa Take Me Outtia vuodesta toiseen. Ja ne Lana Del Rey-videot on ihan järkyt.

so you want to study in the uk

Olen työtön joten mulla ei ole parempaakaan tekemistä kuin tehdä top 7-lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon jos on haluja opiskella Britanniassa. Nämähän siis perustuvat vaan omiin kokemuksiini etc etc sitten!

1. Ellet aivan välttämättä halua juuri Englantiin opiskelemaan, hae mielummin Skotlantiin tai Irlantiin. Siellä ei ole lukukausimaksuja ja muutenkin eläminen on halvempaa. Eikä kouluissa ole todellakaan mitään vikaa. Tosin tunnen yhden suomalaisen tytön joka oli Aberdeenissä ja se oli kuulemma erittäin kuollut paikka.

Greenwich Parkista on hyvät näköalat.

2. Jos kuiten tuntuu siltä, että katuisit muuttamista muualle kuin Lontooseen niin muuta sinne. Itse tiedän, että mua olisi jäänyt ärsyttämään jos olisin hakenut Skotlantiin niin kuin aluksi ajatelin. Onhan Lontoo yksi maailman parhaista kaupungeista, jossa siistiä tekemistä löytyy aina. Eikä se loppujen lopuksi nyt niin kallis ole, jos tietää mitä tehdä. Ruoka ei ole ainakaan Suomea kalliimpaa, lähes missään (kivoissa) baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja ja esim. kaikki museot on ilmaisia. Matkustaminenkin on ainakin Pääkaupunkiseudun hintoihin verrattuna cheap as chips. Ainoa oikeastaan mikä Lontoossa maksaa järkysti on asuminen.

 Poolia Peckhamissa.

3. Aloita hakuprosessi ajoissa. Ja tarkoitan nyt siis todella ajoissa, varsinkin jos on tällainen kuumottelijaluonne kuten minä. Aloin täyttämään UCAS-hakua elo/syyskuussa, ja sain varmistuksen paikasta vasta kesäkuussa. Tosin mullahan oli siinä vielä ylppärit kesken mikä tietysti hidastutti prosessia. Plus se haku on musta aika sekava.

Paras bisse!

 

4. Ylppäreistä puheenollen, britit ei tule koskaan ymmärtämään Suomen arvosteluasteikkoa. Itse muistaakseni copypastesin täältä ton prosenttitaulukon, mutta ei ne kyllä siltikään ymmärrä, että E vastaa enemmän brittijärjestelmän A:ta kuin B:tä. Muutenkin yliopiston tyypit saattaa olla välillä tosi hämäriä. Pääsin sisään Queen Maryyn lukemaan historiaa, joka on yksi Britannian parhaista yliopistoista (joissain aloilla samaa tasoa kuin esim. Oxford ja UCL) mutta ne halusivat multa hissan ylppäreistä L:n, mikä tietysti oli mahdotonta koska olin jo kirjoittanut sen syksyllä ja saanut M:n pistettä vaille E:n. Koitin selittää tilannetta ja lopulta ne olisivat kai hyväksyneet E:n keskiarvon (minkä sainkin). En siltikään päätynyt Queen Maryyn, en edes ole niin varma miksi, mutta ehkä tästä opimme, että yliopiston tyyppejä kannattaa pommittaa ja vaatia ne ymmärtämään asianne jos ei meinaa mennä läpi. Uskon, että jos vaan näytät kuinka valmis olet tappelemaan paikan puolesta niin mahiksetkin on paremmat.

Perfume Genius @ St. Pancras Old Church

5. Jos vain on mahdollista, käy tutustumassa ainakin pariin yliopistoon paikan päällä. Itse en tätä tyhmänä tehnyt, vaikka kävinkin Lontoossa juuri hakuprosessin aikana. Luin netistä, että New Cross on pelottava paikka jossa ei uskalla liikkua yksin, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kampusvierailu antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen koulu on oikeasti kyseessä. Itse haaveilin joskus LSE:stä, mutta kaverini oli niiden kahvilassa keikkatöissä ja oli kuulemma niin järisyttävän tylsää porukkaa, ettei siellä pysyisi järjissään.

Cafe Creman takapiha on aina yhtä mielenkiintoinen.

6. Et tule olemaan ainoa ulkomaalainen yliopistossasi. Tietysti mulla on kokemusta vain Lontoosta ja omasta koulustani, mutta mun kursseilla on ollut ihmisiä joka puolelta. Eniten on varmaan ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia, minkä lisäksi on aika paljon pohjoismaalaisia, varsinkin norjalaisia ja ruotsalaisiakin pari. Niin ja Goldsmithsissä on pelkästään mun vuosiluokalla jotain seitsemän suomalaista... Eli jos kielitaidot tms pelottaa, niin voin kertoa, ettet todellakaan tule olemaan sen huonompi kuin muutkaan ulkkikset vaan luultavasti paljon parempi. Kukaan ei ole moksiskaan jos sulla on vahvakin suomiaksentti, korkeintaan pitävät sitä söpönä. Ja kieli paranee kohisten kun on koko ajan sen ympäröimä.

Amersham Arms.

7. Vaikka ulkomaille muuttaminen ja yliopiston alottaminen eri kielellä voi tuntua pelottavalta tai hankalalta, kannattaa mun mielestä lähteä jos on pienikin kiinnostuksen muru. Korkeakouluopiskelijana on 100% iisein muuttaa ulkomaille, oli se siten vaihdon tai koko tutkinnon ajaksi. Ennen ja tai jälkeen opiskelujen homma saattaa vaikeutua, tai ainakaan samanlaista tukiverkkoa ei tule olemaan kuin mitä koulu tarjoaa. Ja onhan Suomessa ihan helvetin vaikea päästä sisään, minkä lisäksi Britanniassa valmistuu maisteriksi neljässä tai viidessä vuodessa, opiskelupaikasta riippuen, toisin kuin kotona missä tuntuu, että kandiksi valmistutaan 30-vuotiaana. Niin ja kyllähän se ulkomailla opiskelu näyttää hyvältä CV:ssä, vaikka kesätöiden haussa ei olekaan mua auttanut.
 

instagram

Niinkuin mainitsin viimeisimmässä postauksessa, Instagram tuli vihdoin Androidille ja olen ottanut siitä kaiken irti. Mun nimi on siellä annagland, seuratkaa! Tässä jotain randomeita viime ajoilta:

Taidetta meidän kirjastossa. Goldsmithsistähän on valmistunut mm. Damien Hirst ja tällasta me katsellaan päivät pitkät...

Kävin puhumassa politiikan personal tutorini kanssa (joka oli ihana!) ja viereisen proffan ovi näytti tältä. +1000 pointseja Cramps-kuvasta.

Kirjaston ikkunasta joskus ihan liian myöhään.

Tää oli oikeestaan ihan mielenkiintoinen kirja ja esseen aihekin mielytti. Kirjotin 4,000 sanaa (no okei, ehkä n. 3,800) uusista teknologioista historiasta, ja sain mukaan mahdutettua mm. kappaleen Kardashianeista...

Elephant & Castle on alue jonka läpi pitää mennä kun tulee bussilla pohjoisesta meille ja se on ehkä rumin paikka koko Lontoossa.

Carnaby Streetille on avattu hiljattain Monki ja se on i h a n a! Monki on helposti ainoa kauppa mitä Suomesta ikävöi, ja toi Carnaby Streetin on vielä aika iso ja vapaa teinitytöistä.

Käytiin Harrin ja Johannan kanssa aamupalalla lähikahvilassa, jonka takapiha on joka kerta täysin erinäköinen.

Saatuani esseen valmiiksi alkoikin ihanasti revision eli kokeisiin luku! Istuttiin Johannan kanssa kirjastossa liian kauan ja sain luettua ehkä kuusi sivua. Ensimmäinen koe on 9.5. että juu...

Menin kokeita pakoon Lontoon lempparikolooni (ehkä pientä liiottelua ilmassa) eli Woolwichiin! Aina yhtä kaunis ja kutsuva. <3

Juup.

Nathan Johannan taivaalisissa Primark-lakanoissa joskus noin klo neljä aamulla baari-illan jälkeen. On muuten mun Carhartt-pipo päässä jota metsästin kissojen ja koirien kanssa niin Berliinistä kuin Helsingistäkin ennen kuin löysin Calirootsista vikan kappaleen. On muuten sikahyvä pipo, suosittelen!

Joskus Lontookin on ihan nätti.

Jostain syystä Suomi-tytöt New Yorkissa on lähestulkoon ainoa suomalainen ohjelma joka näkyy ulkomailla, joten sitä on sitten pakko katsoa. Ette voi uskoakkaan kuinka katkera olen, etten päässyt katsomaan Suomen Top Chefiä (Teemu soita mulle ;););)) ja Iholla. Ja pakko sanoo näin kasvissyöjänä ja muutenkin ihan ajattelevana ihmisenä, että toi Minnan viime jakson käytös oli uskomatona. Ei pysty ymmärtämään... P.S. millon alkaa Suomi-tytöt Lontoossa? Me ollaan paljon coolimpeja!

Käytiin pitkästä aikaa Dalstonin Alibissa joka oli jossain vaiheessa muodostumassa ihan kantikseksi, mutta totta puhuen überitsetietoisia hipstereitä jaksaa vaan tiettyyn pisteeseen asti.

Nathanin ja Johannan vaatteet oli ihan sävy sävyyn.

Waterloo Bridge joka on näkynyt täällä varmaan ennenkin. Kotiin mennessä tässä pitää aina vaihtaa keskustan/pohjoisen/idän bussista etelän bussiin.

Nää on niiiin parhaita, en ymmärrä miksi niitä pitää myydä lapsille tarkoitettuina...

Yksi ilta mun ikkunanäkymä oli ihan ok. Oikellaa City ja vasemmalla St. Pauls ja The Shardin huippu.

Woolwichissä oli kotibileet, me kuunneltiin Johannan ja Harrin kanssa Diskoa... Ja Virve Rostia.

Seuraavana päivänä käytiin Greenwichin Pizza Expressissä, jossa kokki laittoi meidän pinaatit sydämen muotoon. Oltiin ehkä niin darrasen näköisiä, että tarvittiin piristystä. Lämmitti kyllä mieltä!

"Shit Jeff Geoff", Johannan kämppiksen Tomin käsialaa. Erinomainen sivupöytä.

Sain lipun Japandroidsiin! <3 Meen ensimmäistä kertaa elämässäni YKSIN keikalle.

Britit on ihan hulluna kaikkeen skandinaaviseen, varsinkin rikos/draamasarjoihin eli nordic noiriin. Uusin näistä ohjelmista on tanskalais-ruotsalainene Bron / Broen eli The Bridge. Oon kattonut nyt neljä jaksoa ja tykännyt kyllä kovasti, joskaan ei The Killingin tai Borgenin tasoa ainakaan vielä. Pohjoismaalainen tyyli tehdä telkkaria on niiin supererilainen ja helposti tunnisettava brittityyliin verraten joten aina tulee tosi kotoinen olo noita katsellessa.

Loppuun vielä mun tänhetkinen lempparibiisi: