recently

Ai huppista, oliko mulla tällainen blogikin?

Koulun alkamisen jälkeen aktiivitaso on laskenut aika jäätävästi. Lähinnä oon hengannut Rosan työpaikalla läheisessä kahvilassa, lukenut Maon Kiinasta ja katsonut miljoonittain espanjalaisia leffoja. Ei olla edes käyty ulkona kuin pari kertaa! Syyt miksi en ole kirjoittanut: teen niin paljon juttuja, että jos en kirjoita niitä kaikkia niin en osaa päättää mitkä ansaitevat blogimaininnan. Tämän seurauksena en jaksa edes alottaa postausta. Toinen syy on kämppiksissäni. Hengaan päivässä ehkä tunnin tai kaksi ypöyksin, ja silloin katson mielummin BBC iplayeriä kuin kirjoitan. Sori. Koitan parantaa tapani.

 Lontoossa alkaa olla ihan saatanallisen kylmä, joten oli aika uudelle pipolle. Kyllä Thinsulaten kanssa kelpaa!

 Sain viiiihdoin ostettua fairy lightsejä, nyt on tunnelmaa! Mulla on myös pinkit välkkyvät ikkunassa.

Grizzlyt! 

Nyt kun saatiin tuo pois alta, voinkin siirtyä kertomaan mitä olen tehnyt viime aikoina! Käytiin viime maanantaina Johannan ja Nathanin kanssa Brixtonissa katsomassa Grizzly Bearia, mikä oli i h a n a. Lavapömpelit oli sikamakeet ja musta ne oikeestaan kuulosti paremmalta livenä kuin levyltä. Muutenkin keikkarintamalle kuuluu oikein hyvää; perjantaina oltiin Richardin ja parin sen kaverin kanssa katsomassa Japandroidsia (jonka vuoksi jouduin menemään keskustaan, voitteko uskoa) ja sunnuntaina vuosien odotus tulee vihdoin päätökseen sillä suuntana on Roundhouse ja Animal Collective!

 Lontoossa on satanut valehtelematta joka päivä, joten varustuksen pitää olla vähintään tätä luokkaa jos pitää lähteä iltakävelylle lähikauppaan.

 Keittiössäkin on tunnelmaa!

Eilen oltiin Dulwichin lähistöllä London College of Communications-tyyppien kotibileissä ja mukavaa nähdä vähän freessejäkin naamoja, tulee nimittäin hengailtua aika pitkälti samassa perusporukassa nykyään. Huomennakin pitäisi mennä bileisiin, tällä kertaa Harrin luokse. Rankkaa. :( Ens viikolla meillä on reading week, ja tiistaina lähdetään Jossun ja Harrin kanssa Amsterdamiin! Jee! Varattiin bussiliput (juu, vanha kunnon megabussi on taas tiedossa) noin kaksi minuuttia sen jälkeen kun ensin joku heitti läpällä, että voitaisiin mennä. Lippujen hinnaksi tuli vaan £30 edestakaisin, eikä meidän tarvitse edes maksaa asumisesta koska Harrin vanhemmat ja veli asuu Hollannissa. Ja päästään katsomaan suomitelkkaria sateliitilla!!! Tätä on odotettu, ollaan kitkuteltu Talen young money cash money videon voimilla eteenpäin. Ja kaikista parasta - nään VIHDOIN Death Gripsit! Mullahan oli liput jo Lontoon keikalle, mutta möin ne Jossille koska Amsterdamissa sattui olemaan keikka just ens viikolla. Jos tää keikka perutaan niin muutan Pohjois-Koreaan.

 Säästä puheenollen... Pari aamua sitten oli koulumatkalla ihan törkeä sumu.

Perus lauantai-aamupala.... No ei ole oikeasti ja tästä soi neljä ihmistä, mutta piti silti ikuistaa vaikka sitten vaan äidin järkytykseksi.

Ainoa oikea tapa opiskella!

Oon myös tehnyt ensimmäisiä kouluhommia, kirjaesseetä Chinese Politicsiin ja esseetä Hobbesin Leviathanista Early Modern European Philosophyyn. Kerrankin olen jopa ajoissa, sillä palautuspäivät on vasta maanantaina ja torstaina! Näiden jälkeen ei onneksi ole mitään ennen joulukuuta. Kai. Toivottavasti.

kun tänään lähden

Jaahas, heippa vaan! Elossa ollaan ja suomilomani alkaa aika kirjaimellisesti vetelemään viimeisiään; tänään olisi lento takaisin Lontooseen ja kämpänmetsästykseen. Ensimäistä kertaa en kuitenkaan joudu lähtemään matkaan yksin, vaan lennetään tulevan kämppikseni ja muutenkin ihan ok-tyyppi Rosan kanssa yhdessä. Heathrowlta matka jatkuukin sitten Piccadillylla, Jubileella ja vielä bussilla aina niin ihanaan Woolwichiin, jossa siis asumme 15. päivään asti jolloin Johannan ja Nathanin vuokrasopimus loppuu. Silloin siis pitäisi myös olla uusi kämppä hankittuna... Juupa juu... Onneksi kaikilla meidän muilla kavereilla näyttää olevan kämpät joten ei ehkä ihan kodittomiksi jouduta. Ja oikeastaan on ihan mukava viettää Woolwichissä vielä hetki, siellä on kuitenkin tullut hengattua niin paljon.

Tuntuu, että aika Suomessa meni ihan järkyn nopeesti, varsinkin koska vietin kaksi kuukautta töissä. Tämän seurauksena en kerennyt landelle ollenkaan (jos omaa kotiani ei lasketa...), en ottanut yhään aurinkoa, en vetänyt todellisia puistokännejä enkä päässyt uimaan. Noh, onneksi vielä on kesää jäljellä, Lontoossa ainakin.

Lontoossakaan en kyllä pääse ihan heti uimaan (enkä tottapuhuen tiedä menisinkö muutenkaan) koska tittidittidii - otin tatuoinnin. Kuvaa ehkä vähän myöhemmin kun se ei enää käyttäydy yhtä käärmemäisesti, mutta voin sanoa, että hyvin tyytyväinen olen! Kävin Legacyssä Benillä, joka oli ihan mahtava tyyppi ja sitäkin parempi tatskaaja vaikka onkin vasta harjottelija. Todella mukiinmenevän hintaisen tatskan lisäksi sain erinomaista hiphop-koulutusta sekä mahtavat taustamusat. Suosittelen!

catching up

Tapahtunut sitten viime kerran: pääsin läpi ensimmäisestä yliopistovuodesta ja sain töitä! Tai no, Goldsmiths on perinteiseen tyyliinsä uskomaton jumittaja, eikä varsinaisia tuloksia ole vielä tullut, mutta läpi päästiin. Sitä ainakin toivon proceedin merkitsevän, vaikka siitäkin on kuulemmat ollut jotain häikkää. Britit. Firstejä tuskin tuli vedeltyä (heh, ensi vuonna sitten) mutta tottapuhuen oon vaan onnellinen, että pääsen jatkamaan opiskeluja koska varsinkin se pahamainen ekonomia vähän kuumotteli... Varsinaisten tuloksien pitäisi tulla joskus elokuuhun mennessä, joten sitä odotellessa.

Juhannuksena oltiin saaressa hiussamiksina.

 Ja Satulla oli tyylikäs pullo joka piti ikuistaa.

Töitäkin tosiaan sain, vieläpä ihan mielekästä ja hyvin maksavaa toimistohommaa. Ystäväni Rosaa lainatekseni, kaikki lutviutuu! Semisti tietty ärsyttää, että jään nyt vähän paitsi kaikista kesäriennoista kun pöydän ääressä pitää istua se kahdeksan tuntia joka arkipäivä, mutta ainakin palkka juoksee.

Hankin uudet silmälasit, tälläkin kertaa Helsingin Katseesta. Parhaat rillit ja paras palvelu, suosittelen!

 Broidi meni naimisiin <3 Olen nyt sisaruksistani ainoa naimaton, pitäisköhän alkaa huolestua...

Kämppää meillä ei ole edelleenkään, mutta luotetaan siihen, että Olympialaisten jälkeen vapautuu meille täydellinen talo. Vaikeuksia tietenkin luo se, että 4/5 tulevista asukeista on tällä hetkellä Suomessa mutta ehkä se Nathan saa jotain aikaiseksi...

Duuninsaannin kunniaksi ostin uudet kesä-Niket Popoista, joista oon saanut ihan hulluna kehuja. Onhan ne piristävät! 

Oltiin Jossun ja Rossun kanssa terdellä, oli mukavaa vaikka tää Suomen """kesä""" vois pikkuhiljaa alkaa vaihtamaan suuntaansa.

Tottapuhuen nyt kun on duunia, on mun elämäkin tylsistynyt huomattavasti. Kasin aamut vie kaikki mehut. Ensi viikolla on tosin vaan kolmen päivän työviikko koska otan vähän omaa lomaa kun Harri tulee vierailulle. Lontoon paras suomiskene on jälleen yhdessä joten varokaa vaan, stadilaiset!

Eilen olin ulkona, nyt on krapula. Oltiin Johannan paluun kunniaksi Lauantaidisessä ja saanko sanoa, että oisko Makelove & Co:n aika ymmärtää Destiny's Childin ja Kelisin hienous?? Kuka jaksaa kuunnella sitä samaa Take Me Outtia vuodesta toiseen. Ja ne Lana Del Rey-videot on ihan järkyt.

ei kuvia

Lähden tänään Suomeen kesäksi. Ahdistaaaaa. En ole saanut vielä töitä, eikä koko kesä vanhempien nurkissa lagatessa kovasti innosta. Kaiken lisäksi mulla on ihan helvetin painava laukku, jota joudun raahaamaan Heathrow'lla kipeän polveni kanssa. Onneksi Harri tulee saattamaan Green Parkin tubelle asti koska muuten saattaisin kuolla. Naurettavaa kyllä kuinka paljon kamaa yhdellä ihmisellä voi olla. Vietiin eilen ihan järkyttävä määrä kamaa Lewishamin Big Yellow Storageen, jossa mulla on nyt kaksi täpötäyttä matkalaukkua, reppu ja kaksi jätesäkkiä ja silti mun Suomeen vietävä jättilaukku painaa yli 30kg. Kaiken vaivan ja kolmen raahauskerrankin jälkeen varasto oli silti tosi hyvä idea. Meidän koppero on melkeen kaksi kertaa liian iso ja se oli silti toiseksi halvin. Lisäksi saatiin 50% opiskelija-alea kahdelta ekalta kuukaudelta ja siellä jopa soi aina hyvä musiikki.

Vikat päivät Lontoossa on ollut ihan uskomattoman ihania. Käytiin Peckhamissa bileissä biljardi-klubilla, ilmaisella Japandroidsin keikalla Vicen Old Blue Last-pubissa (jossa myös teloin polveni pitissä... ekan biisin aikana... mut oli mahtavaa silti!) parissa puistossa ja Euroviisubileissä Woolwichissä. Mun maaksi valikoitui Tanska, jolla sattui myös olemaan ehkä karsein biisi. Montenegro oli paras! Eilen oltiin vielä lähipubissa yksillä pienemmässä porukassa, ja tuntuu vaan tooodella oudolta, ettei suurinta osaa Lontootyypeistä tule näkemään ennen syyskuuta, ja silloinkin kaikki asuu uusissa kämpissä ympäriinsä. Olen saanut täällä mielettömiä kavereita ja muutenkin tämä on ollut mun elämäni paras vuosi. Onneksi näitä on vielä ainakin kaksi jäljellä.

Ainiin ja käytiinhän me tosiaan myös Glasgowssa! Yhdeksän tunnin bussimatka oli aika mielenkiintoinen, joskin meni loppujen lopuksi aika vauhdikkaasti. Aluksi meillä oli ollut aikeissa couchsurffata, mutta päästiinkin Richardin kaverin todella hulppeaan kämppään (ainakin Lontoon standardeilla). Tykkäsin Glasgowsta muutenkin tosi paljon, kaikilla oli ihanat talot, ihmiset oli supermukavia ja bisse makso punnan (!!!!). Syötiin myös uppopaistettua Mars-patukkaa mikä oli no, mielenkiintoista. Ihan hyvää mutta tekstuuri on todella outo. Olin kyllä pettynyt siihen, ettei näitä Skotlannin kansallisherkkuja saa enää juuri mistään, meidän piti varta vasten mennä bussilla erääseen tiettyyn snägäriin mistä niitä löytyi. Oli kyllä kokemuksena matkustamisen arvoista.

Meillä ei myöskään ole vielä kotia ensi vuodeksi, heh. Lontoossa on niin paljon tarjontaa, ettei kämppää voi alkaa hakea kovin aikaisin koska suurin osa niistä on heti muuttovalmiita. Ollaan kyllä löydetti pari ihanaa ehdokasta, mutta asuinalue on vielä vähän hakusessa. Toisaalta olisi kiva asua etelässä koulun lähellä missä on halpaa ja söpöjä asuinalueita, mutta toisaalta taas idässä olisi helpomman matkan päässä kaikesta muusta. Onneksi Johanna ja Nathan jää Lontooseen vielä asunnonmetsästykseen.

Mulla on kaksi kertiskamerallista täynnä kuvia, toivottavasti saisin ne kehitettyä mahdollisimman pian Suomessa. Nyt alan henkisesti valmistautumaan siihen, etten tule enää koskaan istumaan tässä huoneessa.

instagram

Niinkuin mainitsin viimeisimmässä postauksessa, Instagram tuli vihdoin Androidille ja olen ottanut siitä kaiken irti. Mun nimi on siellä annagland, seuratkaa! Tässä jotain randomeita viime ajoilta:

Taidetta meidän kirjastossa. Goldsmithsistähän on valmistunut mm. Damien Hirst ja tällasta me katsellaan päivät pitkät...

Kävin puhumassa politiikan personal tutorini kanssa (joka oli ihana!) ja viereisen proffan ovi näytti tältä. +1000 pointseja Cramps-kuvasta.

Kirjaston ikkunasta joskus ihan liian myöhään.

Tää oli oikeestaan ihan mielenkiintoinen kirja ja esseen aihekin mielytti. Kirjotin 4,000 sanaa (no okei, ehkä n. 3,800) uusista teknologioista historiasta, ja sain mukaan mahdutettua mm. kappaleen Kardashianeista...

Elephant & Castle on alue jonka läpi pitää mennä kun tulee bussilla pohjoisesta meille ja se on ehkä rumin paikka koko Lontoossa.

Carnaby Streetille on avattu hiljattain Monki ja se on i h a n a! Monki on helposti ainoa kauppa mitä Suomesta ikävöi, ja toi Carnaby Streetin on vielä aika iso ja vapaa teinitytöistä.

Käytiin Harrin ja Johannan kanssa aamupalalla lähikahvilassa, jonka takapiha on joka kerta täysin erinäköinen.

Saatuani esseen valmiiksi alkoikin ihanasti revision eli kokeisiin luku! Istuttiin Johannan kanssa kirjastossa liian kauan ja sain luettua ehkä kuusi sivua. Ensimmäinen koe on 9.5. että juu...

Menin kokeita pakoon Lontoon lempparikolooni (ehkä pientä liiottelua ilmassa) eli Woolwichiin! Aina yhtä kaunis ja kutsuva. <3

Juup.

Nathan Johannan taivaalisissa Primark-lakanoissa joskus noin klo neljä aamulla baari-illan jälkeen. On muuten mun Carhartt-pipo päässä jota metsästin kissojen ja koirien kanssa niin Berliinistä kuin Helsingistäkin ennen kuin löysin Calirootsista vikan kappaleen. On muuten sikahyvä pipo, suosittelen!

Joskus Lontookin on ihan nätti.

Jostain syystä Suomi-tytöt New Yorkissa on lähestulkoon ainoa suomalainen ohjelma joka näkyy ulkomailla, joten sitä on sitten pakko katsoa. Ette voi uskoakkaan kuinka katkera olen, etten päässyt katsomaan Suomen Top Chefiä (Teemu soita mulle ;););)) ja Iholla. Ja pakko sanoo näin kasvissyöjänä ja muutenkin ihan ajattelevana ihmisenä, että toi Minnan viime jakson käytös oli uskomatona. Ei pysty ymmärtämään... P.S. millon alkaa Suomi-tytöt Lontoossa? Me ollaan paljon coolimpeja!

Käytiin pitkästä aikaa Dalstonin Alibissa joka oli jossain vaiheessa muodostumassa ihan kantikseksi, mutta totta puhuen überitsetietoisia hipstereitä jaksaa vaan tiettyyn pisteeseen asti.

Nathanin ja Johannan vaatteet oli ihan sävy sävyyn.

Waterloo Bridge joka on näkynyt täällä varmaan ennenkin. Kotiin mennessä tässä pitää aina vaihtaa keskustan/pohjoisen/idän bussista etelän bussiin.

Nää on niiiin parhaita, en ymmärrä miksi niitä pitää myydä lapsille tarkoitettuina...

Yksi ilta mun ikkunanäkymä oli ihan ok. Oikellaa City ja vasemmalla St. Pauls ja The Shardin huippu.

Woolwichissä oli kotibileet, me kuunneltiin Johannan ja Harrin kanssa Diskoa... Ja Virve Rostia.

Seuraavana päivänä käytiin Greenwichin Pizza Expressissä, jossa kokki laittoi meidän pinaatit sydämen muotoon. Oltiin ehkä niin darrasen näköisiä, että tarvittiin piristystä. Lämmitti kyllä mieltä!

"Shit Jeff Geoff", Johannan kämppiksen Tomin käsialaa. Erinomainen sivupöytä.

Sain lipun Japandroidsiin! <3 Meen ensimmäistä kertaa elämässäni YKSIN keikalle.

Britit on ihan hulluna kaikkeen skandinaaviseen, varsinkin rikos/draamasarjoihin eli nordic noiriin. Uusin näistä ohjelmista on tanskalais-ruotsalainene Bron / Broen eli The Bridge. Oon kattonut nyt neljä jaksoa ja tykännyt kyllä kovasti, joskaan ei The Killingin tai Borgenin tasoa ainakaan vielä. Pohjoismaalainen tyyli tehdä telkkaria on niiin supererilainen ja helposti tunnisettava brittityyliin verraten joten aina tulee tosi kotoinen olo noita katsellessa.

Loppuun vielä mun tänhetkinen lempparibiisi:

täällä taas

Takaisin Lontoossa ollaan! Toisaalta ihanaa ja olin jo ihan valmis lähtemään Suomesta, mutta täällä odottava koulustressi ei kyllä innosta yhtään... Mulla on 3000 sanaa kirjotettavana historian esseestä, minkä lisäksi pitäs kai kokeisiinkin lukea. Onneksi mulla on vaan kolme, mutta niistäkin pitäisi läpi päästä. Varsinkin siitä ekonomiasta. Vika koe on tosin jo toukokuun 14. päivä, minkä jälkeen lähdetään pariksi päiväksi Glasgowhun! Seminoloa, mutta en ole koskaan ollut Britanniassa missään muualla kuin Lontoossa, heheh. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mennään porukalla Stag & Dagger päiväfestareille, mistä oon ihan superinnoissani lähinnä Death Gripsin takia.

Anyways, olin siis maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa Berliinissä Johannan ja Harrin kanssa, ja oli ihan mahtavaa! Sää oli ihan järkyttävä 95% ajasta ja meidän hostelli sieluton, mutta on Berliini silti ihana kaupunki. Rento ja helppo, missä ihmiset ei koko ajan yritä liikaa toisin kuin Lontoossa. Löydettiin hyviä levykauppoja, biletettiin, shoppailtiin sekä syötiin hyvin, kalliisti ja usein. Mun kertakäyttökamera meni valitettavasti rikki kesken kaiken, joten menetin n. 10 kuvaa mutta tässä nyt on edes pari:

Suomessa lähinnä maratoonasin Iholla ja Top Chef Suomea (Teemu <3<3<3<3), hengaillin kavereiden ja perheen kanssa, saunoin, söin, kävin Lauantaidisessä (jee!), Siltasessa (boring) ja nimeltämainitsemattomassa teinihelvetissä keskustassa (...). Ainiin ja täytin 20-v ja hankin vihdoin Instagramin Androidilleni: