Toisin kuin aika monet Lontoon yliopistot ainakin LSE:tä lukuunottamatta Goldsmiths on tosiaan kampusyliopisto. Kaikki on vierivieressä, niin luentosalit kuin students' union ja kirjakauppakin.
Näyttää ihan normaalilta asuinalueelta, eikö? Kaikki noi talot on kuitenkin Goldsmithsin toimistoja ja muita tiloja. Eeeerittäin creepyä iltaisin, ihan kuin olisi jossain asuntomessuilla.
Keskellä kampusta meillä on ihan hillitön nurtsi jossa on erittäin mukavaa istuskella kun säät sallii. Tosta ovesta menen myös mun Concepts & Methdos-luennolle.
Aina tulee hyvä mieli kun kävelee näiden ohi!
Päärakennus Richard Hoggart Building eli RHB jossa vietän suurimman osan ajastani. Karmea sokkelo koko paikka, aina pitää varata ainakin 10 minuuttia ihan vaan että löytää oikean huoneen.
Superkallis ja superuusi New Academic Building. Arvatkaa onko mulla tuolla yhtäkään luentoa? Ei tietenkään.
Taustalla näkyvässä korkeassa talossa ei onneksi tarvitse kovin usein käydä, siellä on lähinnä proffien toimistoja. Luulen että se on tehty jonkun kaupungin vuokratalon mallilla, koska ainakaan toimistotarkoitukseen sitä ei ole suuniteltu.
Meillä on jopa maalattuja seiniä! Mitä hippejä.
Tässä näkyykin sitten kaikki mainostus mitä Goldsmithsin radio tai lehti on jaksaneet harrastaa...
Erittäin huonolaatuinen kuva Ben Pimlott Buildingista jonka näkee meidän keittiön ikkunasta. Tässä siis samalla mun kotikatu. Kuulemma tuo hörhelö inspiroi Goldsmithsin käyneen Prinsessa Beatricen hatun Willsin ja Katen häissä.
Koti näkyy jo! Jostain syystä meille pääsee sisään takakautta jossa ei ole mitään porttia tai variointia, mutta älkää kertoko kellekään.
Nyt lähden viettämään Mexico-teemaista iltaa keittiön puolelle, adiós!
No comments:
Post a Comment