instagram

Niinkuin mainitsin viimeisimmässä postauksessa, Instagram tuli vihdoin Androidille ja olen ottanut siitä kaiken irti. Mun nimi on siellä annagland, seuratkaa! Tässä jotain randomeita viime ajoilta:

Taidetta meidän kirjastossa. Goldsmithsistähän on valmistunut mm. Damien Hirst ja tällasta me katsellaan päivät pitkät...

Kävin puhumassa politiikan personal tutorini kanssa (joka oli ihana!) ja viereisen proffan ovi näytti tältä. +1000 pointseja Cramps-kuvasta.

Kirjaston ikkunasta joskus ihan liian myöhään.

Tää oli oikeestaan ihan mielenkiintoinen kirja ja esseen aihekin mielytti. Kirjotin 4,000 sanaa (no okei, ehkä n. 3,800) uusista teknologioista historiasta, ja sain mukaan mahdutettua mm. kappaleen Kardashianeista...

Elephant & Castle on alue jonka läpi pitää mennä kun tulee bussilla pohjoisesta meille ja se on ehkä rumin paikka koko Lontoossa.

Carnaby Streetille on avattu hiljattain Monki ja se on i h a n a! Monki on helposti ainoa kauppa mitä Suomesta ikävöi, ja toi Carnaby Streetin on vielä aika iso ja vapaa teinitytöistä.

Käytiin Harrin ja Johannan kanssa aamupalalla lähikahvilassa, jonka takapiha on joka kerta täysin erinäköinen.

Saatuani esseen valmiiksi alkoikin ihanasti revision eli kokeisiin luku! Istuttiin Johannan kanssa kirjastossa liian kauan ja sain luettua ehkä kuusi sivua. Ensimmäinen koe on 9.5. että juu...

Menin kokeita pakoon Lontoon lempparikolooni (ehkä pientä liiottelua ilmassa) eli Woolwichiin! Aina yhtä kaunis ja kutsuva. <3

Juup.

Nathan Johannan taivaalisissa Primark-lakanoissa joskus noin klo neljä aamulla baari-illan jälkeen. On muuten mun Carhartt-pipo päässä jota metsästin kissojen ja koirien kanssa niin Berliinistä kuin Helsingistäkin ennen kuin löysin Calirootsista vikan kappaleen. On muuten sikahyvä pipo, suosittelen!

Joskus Lontookin on ihan nätti.

Jostain syystä Suomi-tytöt New Yorkissa on lähestulkoon ainoa suomalainen ohjelma joka näkyy ulkomailla, joten sitä on sitten pakko katsoa. Ette voi uskoakkaan kuinka katkera olen, etten päässyt katsomaan Suomen Top Chefiä (Teemu soita mulle ;););)) ja Iholla. Ja pakko sanoo näin kasvissyöjänä ja muutenkin ihan ajattelevana ihmisenä, että toi Minnan viime jakson käytös oli uskomatona. Ei pysty ymmärtämään... P.S. millon alkaa Suomi-tytöt Lontoossa? Me ollaan paljon coolimpeja!

Käytiin pitkästä aikaa Dalstonin Alibissa joka oli jossain vaiheessa muodostumassa ihan kantikseksi, mutta totta puhuen überitsetietoisia hipstereitä jaksaa vaan tiettyyn pisteeseen asti.

Nathanin ja Johannan vaatteet oli ihan sävy sävyyn.

Waterloo Bridge joka on näkynyt täällä varmaan ennenkin. Kotiin mennessä tässä pitää aina vaihtaa keskustan/pohjoisen/idän bussista etelän bussiin.

Nää on niiiin parhaita, en ymmärrä miksi niitä pitää myydä lapsille tarkoitettuina...

Yksi ilta mun ikkunanäkymä oli ihan ok. Oikellaa City ja vasemmalla St. Pauls ja The Shardin huippu.

Woolwichissä oli kotibileet, me kuunneltiin Johannan ja Harrin kanssa Diskoa... Ja Virve Rostia.

Seuraavana päivänä käytiin Greenwichin Pizza Expressissä, jossa kokki laittoi meidän pinaatit sydämen muotoon. Oltiin ehkä niin darrasen näköisiä, että tarvittiin piristystä. Lämmitti kyllä mieltä!

"Shit Jeff Geoff", Johannan kämppiksen Tomin käsialaa. Erinomainen sivupöytä.

Sain lipun Japandroidsiin! <3 Meen ensimmäistä kertaa elämässäni YKSIN keikalle.

Britit on ihan hulluna kaikkeen skandinaaviseen, varsinkin rikos/draamasarjoihin eli nordic noiriin. Uusin näistä ohjelmista on tanskalais-ruotsalainene Bron / Broen eli The Bridge. Oon kattonut nyt neljä jaksoa ja tykännyt kyllä kovasti, joskaan ei The Killingin tai Borgenin tasoa ainakaan vielä. Pohjoismaalainen tyyli tehdä telkkaria on niiin supererilainen ja helposti tunnisettava brittityyliin verraten joten aina tulee tosi kotoinen olo noita katsellessa.

Loppuun vielä mun tänhetkinen lempparibiisi: