huomioita

1. Johtuu varmaan siitä, että olen kasvanut kuitenkin lähinnä amerikkalaisten sarjojen ja leffojen keskellä, mutta mulle tuli ihan oikeasti yllätyksensä, että ihmiset täällä puhuu stereotyyppisen britisti. Alright, innit, bloody hell, safe, sick, well -, tune, lad, proper, legend, bellend ja tietenkin mate jonka voi tunkea mihin tahansa väliin, koska vaan, ovat osa ihan normaalia puhetta. Ekonomian proffani Paul (joka laittaa Power Point slideihin tällaisia helmiä <3) toivotti tänään luennon lopuksi "See you later chappies" hyppiessään ohi käytävällä. Ihania.

 Paradise Place, Woolwich....

2. Oon kuunnelut täälläoloaikana enemmän suomalaista musiikkia kuin koskaan ennen. Mikä oli siis ei koskaan. Nyt Spotifyssä huutaa peräkkäin SMG, PMMP, Ultra Bra, etc. Niin Pasilaa kuin Muumejakin on tullut katsottua netistä (vaikka Areenassa ei tosin pysty, julmaa!) Samoin kaikki skandinaavinen on nyt miljoona kertaa kiinnostavampaa. Eilen aloin katsomaan tanskalaista Forbrydelseniä aka The Killingiä ja niiskutin pohjoismaalaisuuden perään.

Students' Unionilla näytetään koko viikko Harry Potter-leffoja. Koko paikka on myös koristeltu asiaankuuluvasti. Kyllä, meidän koulu on parempi kuin teidän.

3. Kaikki oikeasti juo teetä koko ajan. Tai no, ainakin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Musta tuntuu, että kotona teenjuonti on aina jotenkin enemmän nössöjen (mukaanlukien siis itseni) hommaa, mutta täällä ei todellakaan ole mitään teestigmoja. Jos joku ehdottaa cuppaa (ei siis kuppaa...) niin vastaus on lähes poikkeuksetta jotain 'ahhhh yes mate, please'-tapaista.

Jep, Occupy Goldsmiths... Niillä on mm. oma muunnos Goldsmithsin mainoksista, jossa lukee "I want to know the names of the people who decided to raise the tuition fees, and where they live."

4. Tietenkin mulla on kokemusta vaan lähinnä näistä mun ympyröistä, ja Goldsmiths on taidekoulu, mutta musta on vaan niin jännä miten eri tavalla ihmiset pukeutuu täällä. Suurin osa ihmisistä näkee enemmän vaivaa tai ainakin uskaltavat vähän irrotella. Tosin välillä sekin menee vähän liiallisuuksiin - political economyn seminaarissani on eräs Craig, aka Bunhead jolla on aina joko verkkarit tai yökkärit jalassa, acid wash kauluspaita, monroe-lävistys ja nimensä mukaisesti ihan järkyttävä nutturatukka.

Tältä näyttää 99% poikahipstereistä. Varsinkin paidan ylös asti napittaminen ja käärityt lahkeet on ihan must.

On myös hassua miten pohjoiseurooppalaiset ja varsinkin skandinaavit erottaa lähes aina siitä, että ne on aina huomattavasti siistimmän näköisiä kuin muut. Jotenkin brittityyliin vaan kuuluu sellanen pieni kämäsyys ja vintage-vibat. Oon kyllä huomannut, että omakin tyyli on täällä muuttunut entistä spugemmaksi. Vielä alkusyksystä pukeuduin kuulemma kuin mummo, nyt päällä on lähes poikkeuksetta baseball-takki ja Dr. Martensit.

Monet aina kirjottaa brittityttöjen baaripukeutumisesta mutta mulla ei ole siitä paljon sanottavaa, yksinkertaisesti siksi koska en käy sellaisissa baareissa missä hameet on vyönlevyisiä ja ihonväri lähimpänä appelsiinia. Kaikki missä mä oon käynyt ihmiset on näyttäneet ihan yhtä pynttäytyneiltä kuin perus suomiklubeillakin. Eli ei kauhean.

6. Vaikka Lontoo onkin jättimäinen kaupunki,  ei se tarkoita, että piirit olisivat kovin isot. Kämppikseni Josh kävi samaa koulua Johannan kämppiksen Richardin kanssa joka pyöri samoissa musapiireissä Joshin kurssikaverin Henryn kanssa, joka on on samasta pikkukaupungista kuin toinen kämppikseni Sam. Öh.

Israel on pannassa joka puolella. Jopa kirjaston vessassa.

7. Suurin osa asioista on niin rasittavan h i d a s t a ja vaikeaa. Olipa pankissa tai kaupassa, mikään ei tapahdu tehokkaasti. Sainsburysin kassalla kassatyypit venaa, että edellinen asiakas on pakannut kaikki tavaransa ennenkuin seuraavan asiakkaan ostoksia voi alkaa käydä läpi. Mulla ei ole vieläkään pankkitiliä, koska Barclaysin mukaan mun nimikirjotus ei matchaa mun passin nimikirjotukseen. Oon täyttänyt hakemuksen kahdesti ja ravannut pankissa lähes joka viikko yli kuukauden ajan, mutta ei niin ei. Päätin vihdoin luovuttaa ja vaihtaa pankkia. Ehkä Lloydsissä onnistuisi.

 Oltiin vähän yli viikko sitten kirjaimellisesti underground-bileissä Deptfordissa. Oli ns. elämys, kiva kylläkin!

8. Jos luulitte, että suomalaiset juo paljon, ette ole eläneet Briteissä.

Tässä ei edes ole kuin osa lasipulloista yhdeltä viikonlopulta...

elokuvissa

Käytiin Johannan kanssa ihan elävissä kuvissa Covent Gardenissa. Oltiin varmaan yleisön ainoat teinitytöt, mutta vaikka ei kaikista ennalta-arvattavimpaan kohderyhmään kuuluttukkaan niin leffa itse oli ihana. Plus trailerissa soiva The Antlersin I Don't Want Love sopii tarinaan mahtavasti ja on yksi tämän hetken lempparibiisesitäni. En tiedä saapuuko Weekend koskaan Suomeen mutta jos, niin menkää ihmessää katsomaan.

Vaikka olin ennen muuttoa käynyt Lontoossa neljä vai viisi kertaa, en jostain syystä ollut eksinyt Covent Gardenin ympäristöön. Oli ihan superliikkis paikka, joskin täynnä turisteja. 

Ostin myös pari leffaa, jotka maksoivat yhteensä hurjat 10 puntaa. Olen nähnyt Requiem For A Dreamin joskus vuosia sitten mutta ajattelin, että olisi aika uudelle katselukerralle. Godardin Breathlessin (À Bout De Souffle) ostin koska välillä koitan sivistää itseäni.

Katsottiin myös Harrin kanssa torstaina pienessä krapulantapaisessa Attack The Block joka oli superhauska ja hyvä, eikä vähiten siksi että se on kuvattu meiltä 15 minuutin päässä, samassa paikassa jossa on kuvattu jonkun verran myös Misfitsiä. Ah, Etelä-Lontoo. Believe, innit, bruv!

TORY SCUM

Tänään menin elämäni ensimmäiseen mielenosoitukseen. Suurin osa täkäläisistä yliopistoista alkaa kustantamaan £9,000 vuodessa ensi syksystä lähtien, kiitos nykyisen hallituksen. Asiasta protestoitiin jo vuosi sitten aika villeissä merkeissä, mutta tämänpäiväinen marssi sujui ainakin omalta ostaltani erittäin rauhallisesti. Samalla tuli myös käveltyä kivasti läpi koko Lontoon keskustan:

Päästiin paikalle parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta vähän Trafalgar Squaren jälkeen oltiin jo melkeen eturivin tuntumassa. Suurin osa ihmisistä oli täysin normaaleja ja mukavia eivätkä alkaneet rähinöimään (à la viime kerta), mutta tietenkin mustapaitaiset huivinaamat ilmestyivät myös paikalle. Poliisirivien läpi yritettiin tunkea ja hevosia heiteltiin ties millä. Että ihmiset voikin olla raivostuttavia. Ei ihme, että poliisien normaalit uniformut ja hatut vaihtuivat aika nopeasti mellakka-kamoihin. Pääasiallisesti oli silti erittäin chilliä, mitä nyt joku heitti Lloyds TSB-pankin ikkunan rikki perunalla joka siitä kimposi kaverini takaraivoon...

Poliiseja oli paikalla siis todella paljon, enemmän kuin olen koskaan nähnyt kerralla. Metropolitanin pollarit oli niin edessä kuin takanakin, jopa sivuilla silloin kun oltiin laajemmilla aukiolla. Jännä miten erilailla ihmiset suhtautuu poliisiin täällä. Suomessa voisin ilman muuta mennä kysymään neuvoa, mutta Lontoossa miettisin kyllä kahdesti. Tekeehän nekin vaan duuniaan, mutta nyt kun on nähnyt kuinka kovalla kädellä pidätettyjä kohdellaan niin ei heti ensimmäisenä tule sellainen viba, että näihin tyyppeihin luotan ja uskon.

Loppuun vielä lempparikyltti!

kuvaoksennus

Näköala politiikan laitoksen ikkunasta. Ihan ns. jees!

Lol.

Oon istunut meidän kampuksen hippikahvilassa lukemassa kommunistista manifiestiä kahdelle eri kursille viikon sisällä, taitaa tietää olevansa Goldsmithsissä...

Kommunisteista puheenollen, joku oli väsännyt hienon Stalin-kurpitsan meidän oven eteen.

Halloweeninä olin Camdenissa, oli ihan m a h t a v a a niin kuin aina Fucked Upin keikoilla. Koko bändi oli pukeutunut vauvoiksi. <3

Tubessa matkalla King's Crossille bongasin myös ekan julkkikseni! Tai no, "julkkiksen"... Nerimon!!!1

Käytiin viime perjantaina Occupy LSX-jutussa St. Paulin kirkolla. Kyseessä on siis periaatteessa täysin sama homma kuin New Yorkin Occupy Wall Streetissä, tosin vähän pienemmässä mittakaavassa. Tuolla on oma keittiö, "telttayliopsto", kirjasto ja jopa piano, ja kaikki on ilmaista. Teltan ja makuupussin saa lainaan jos haluaa jäädä yöksi. Minä, yksi kämppiksistäni ja pari muuta kaveria mennään yöksi toivottavasti tiistaina, en malta odottaa!

Näin ensimmäisen kerran Anonymouseja ihan in real life, hurjaa.

On niin hassua että heti tuon telttakylän ympärillä on City of London ja sen kaikki pankit ja niiden rikkaat työntekijän.

Myöhemmin mentiin Elephant & Castleen missä oli yllättävän kivaa kaikkien kuulemieni kauhutarinoiden jälkeen.

Eilen oli Bonfire Night ja mentiin porukalla Greenwichin Blackheathiin niitä ihastelemaan. Missattiin varmaan puolet mutta oli kyllä hienoja!

haters gonna hate

...luki Karl Marxin vieressä poliittisen ekonomian tämän aamuisen luennon ensimmäisessä diassa. Meidän opettaja on yksinkertaisesti maailman paras. <3

Mutta hei, long time no see!

Muistatteko kun sanoin, että yliopistoelämä on superhelppoa eikä mitään töitä oikein tarvitse tehdä? No joo, nyt on ääni muuttunut kellossa. Palautin ensimmäisen esseen tiistaina ja jostain syystä politiikan laitoksella halutaan nähtävästi tehdä asiat mahdollisimman vaikeiksi. Vietettiin kämppikseni kanssa puolitoista tuntia kirjastossa printtaamassa ja palauttamassa kaiken maailman lappuja koska totta kai pitää olla kaksi paperiakopiota, yksi nettiin uploadattu teksti sekä kaikista kolmesta kuitit ja infolappu. Asiaa ei myöskään auta se, että pitää nähtävästi olla mahdollisimman tyly ja epäystävällinen jos on töissä Goldsmithsin poliitikan toimistossa. Respan tantta ei voinut edes kertoa minne huoneeseen esseet piti mennä palauttamaan kun kehdattiin tulla häneltä sitä kysymään koska it's in the handbook, if you would just bother to look at it. Tosiaan handbookissa luki että se palutetan sinne missä juuri oltiin... Noh, onneksi seuraava esseepalautus on vasta joulukuussa ja se on historian puolelle joten pitäisi sujua vähän helpommin.

Itse esseen kirjoittaminen oli yllättävän helppoa puuhaa. Tosin sanojakin oli vaan 750-1000, mutta vaikka aihepiiri (Britannian nykyiset hallituspuolueet Conservatives ja Lib Dems) ei ollut ennestään kovin tuttu, sain tarvittavan sanamäärän kasaan ilman sen suurempia tuskia. Toivottavasti sama tahti jatkuu vielä tulevissakin esseissä...

Viime viikolla tuli käymään myös ensimmäiset Suomen-kaverit ja sain mm. ruisleipää (!!). Tarkoituksena oli mennä ainakin Brick Lanen sunnuntaimarketille ja Greenwichiin mutta no... sanotaanko niin että sunnuntaina päästiin nukkumaan yhdeksältä aamulla ja kun herätiin neljän maissa oli markkinat jo aika pitkälti ohi. Pari fotoo:

Halloween-lauantaina Queen of Hoxtonissa! Oli ihan jees mesta, tosin sulki jo kahden/kolmen maissa, mikä oli kyllä meille vähän liian aikaista, heheh. Muutenkin Lontoossa ja varsinkin itäpäässä suurin osa baareista sulkee jostain syystä jo yhdeltä.

Paras asu. Huomatkaa myös erittäin sneakki kuva..

Kaverin parvekkeelta Whitechapelissa noin kello seitsemän aamulla.

Gherkin, ei jumalauta. Tätä näkymää ei päässyt pakoon koko iltana/aamuna. Tämäkin kuva otettu noin kello puoli yhdeksän... Päädyttiin kolmen maissa Halloween partyihin Brick Lanelle joka oli auki 12   - 08:00 ja siellähän se aika kului kivasti. Seuraavan aamu ei niinkään.