OUR house

Heissulivei! Istun tässä Catfordissa sohvallamme aamuteetä litkien (kello on kaksi) ja olo on freessi! Joka aamu herään patjaltani hymy levällään kun muistan, etten ole enää Woolwichissä. Jostain syystä ötökät ovat vallanneet Lontoon, ja Woolwichissä oli mm. tällaisia yllätyksiä:

Juu... No, meillä on onneksi vain etanoita. Tosin nekin ovat järkyttävän kokoisia mutta ainakin niistä eroon pääseminen on huomattavasti helpompaa.

Muutettiin siis viikko sitten, ja kamaa oli ihan uskomaton määrä, ottaen huomioon että ollaan kaikki asuttu täällä vain vuoden. Nathanin isä (jonka aksentti on niin vahva, että Nathanin piti tulkata) tuli onneksi Newcastlesta auttamaan auton kanssa, mutta jouduttiin silti tehä kolme reissua jotta kaikki kamat saataisiin muutettua. Muutenki koko viime lauantai oli törkeää sähläystä; ensinnäkin ei meinattu saada koko avaimia koska Paula ei ollut paikalla allekirjoittamassa sopimusta minkä lisäksi varasto, jossa mun ja Rosan kamat oli, oli mennyt kiinni puoli tuntia ennen sinne pääsyämme minkä vuoksi jouduttiin vuorkaamaan semiepäilyttävä paku viime maanantaina. Kaikki kuitenkin lopulta lutviutui ja ollaan asettauduttu taloksi todella hyvin.

Tässä on meidän talo! Ollaan ihan mäen huipulla, mikä on todella raastavaa mutta ainakin kunto kasvaa kohisten.

Ei olla keretty oikein sisutaa vielä, eikä meillä mm. ole ruokapöytää, mutta jotain tärkeimpiä on jo keretty laittaa kuten telkkari, Xbox ja Pleikkari sekä tietysti kaikkien lempparisistuselementti - fairy lights! Ja juu, tuo on 50centin P.I.M.P-sinkun vinyyli meidän takanreunuksella.

Takapihalla on kunnon leikkipaikka, kiitos landlordin. Tosin rakas ystävämme Dan jolla on tapana ruhjoa vähän kaikkea rikkoi trampoliinin toisena päivänämme täällä... Meinasin kuolla nauruun koska kirjaimellisesti sekunti ennen kuin pohja petti alta Dan sanoi mietiskellen jotain pienestä repeämänalusta kankaassa, jonka päälle sitten päätti hypätä...

Puutarha kukoistaa! Meidän vuokrasopimukseen kuuluu, että pidetään huolta kaikista pihan kasveista joten pitänee alkaa harjoittamaan vähän viherpeukaloisuutta. 

Talo takapihalta päin, mun huone on toisessa kerroksessa tuo jossa on ikkunan auki.

Keittiö on ihan uuuskomattoman hi-tech, kyllä kelpaa kokkailla! 

Mun huoneessa on vähän erikoinen säilytyssysteemi, eikä tähän keskimmäiseen kohtaan mahdu mitään muuta kuin vinyylejä ja kirjoja. No, ihan kiva silti!

Talohan on kalustamaton, mikä on Suomessa normaalia mutta täällä vähän ikävämpi yllätys. Toisin sanoen meillä ei ollut sänkyjä muuttaessa muilla paitsi Paulla jolle se oli jätetty ja Johannalla joka osti omansa edelliseltä asukkaalta. Ainoa ongelma, että se oli eri kerroksessa kuin Johannan huone. Ette uskokkaan mikä työ oli ensin purkaa, sitten kantaa ja loputa koota se uudestaan. Kuvassa DIY tiimi Johanna ja Richard urakan jälkeen uupuneina.

Teen jonkun paremman postauksen koko talosta vielä sitten kun ollaan saatu tämän vähän valmiimmaksi. Siihen asti, tässä on kuva Danista ja Richardista (huom. joiden tukat minä olen leikannut) jotka ihmettelee Rosan erittäin randomia tavaravalikoimaa:

sami helle

(Katsottiin eilen Kovasikajuttu)

Ihmeiden aika ei ole ohi, meillä nimittäin on talo! Ja vieläpä ihan mahtava sellainen. Kaiken stressaamisen ja kuumottelun jälkeen asunto järjestyikin erittäin vauhdikkaasti, neljässä päivässä. Meidän viisihenkinen talous (minä + Johanna, Rosa, Paula sekä ainoa miespuolinen ja ei-suomalainen Nathan) muuttaa lauantaina kahdeksi vuodeksi Brockleyhyn, eli New Crossista vielä vähän etelämpään. Kolmikerroksinen, melkein satavuotias mäkitalomme on ihan u s k o m a t o n. Siellä on mm. trampoliini, kolme hedelmäpuuta, keinu, tiskikone, neljä kattoikkunaa ja upea näkymä Surreyhyn/Kentiin yhdestä suunnasta ja Lontoon keskustaan toisesta. Eikä vuokrakaan ole kuin £480/kk! Aluekin vaikutti tosi mukavalta; lähellä on pieniä kauppoja ja kahviloita minkä lisäksi jätti-Tescon pitäisi löytyä 10 minuutin päästä. Niin ja ihan vieressä on puisto, mistä on kuulemma "koko Lontoon paras näkymä" mutta sitä en vielä pysty takaamaan.

Näkymä meidän ovelta Catfordiin päin! Unohdettiin ottaa sisältä kuvia kun oltiin niin täpinöissämme, mutta eiköhän niitä tännekin vielä kerkeä laittamaan pari kappaletta.

Olen siis ollut takaisin Lontoossä nyt kuusi päivää ja kaikki alkaa taas tuntua tosi kotoisalta. Rich ja Dan sai hienon kämpän (huom. ei tosin yhtä hieno kuin meidän) Deptfordissa, jossa ollaan hengailtu aika paljon koska Woolwich alkaa muistuttaa epäilyttävästi mustalaisleiriä ja/tai kaatopaikkaa. Toimitin myös kaksi kaljanhuuruista hiustenleikkuuta yhtenä iltana jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Ehkä pitäisi vaihtaa alaa? Oltiin myös kebabilla (tai siis itse olin cheese and chipseillä, sori äiti!) tulopäivämme iltana, jossai alkoi ihan out of nowhere soimaan Crazy Frog ihan jumalattomalla voluumilla kaksi kertaa peräkkäin. Olen aika varma, että työntekijät vain halusivat meidät ulos mutta eivät osanneet arvatakkaan kuinka fiiliksiin tulimme seuraavista kappaleista - In Da Clubin ja Call Me Mayben tahtiin tanssiminen keskellä jalkakäytävää oli varmasti hienoa katsottavaa.

Pelattiin jalkapalloa yöllä Danin ja Richin talonyhtiön kentällä. Danilla on muuten päällään Johannan veljen (tai jonkun, en muista) vanha Blues-paita!

PS:

kun tänään lähden

Jaahas, heippa vaan! Elossa ollaan ja suomilomani alkaa aika kirjaimellisesti vetelemään viimeisiään; tänään olisi lento takaisin Lontooseen ja kämpänmetsästykseen. Ensimäistä kertaa en kuitenkaan joudu lähtemään matkaan yksin, vaan lennetään tulevan kämppikseni ja muutenkin ihan ok-tyyppi Rosan kanssa yhdessä. Heathrowlta matka jatkuukin sitten Piccadillylla, Jubileella ja vielä bussilla aina niin ihanaan Woolwichiin, jossa siis asumme 15. päivään asti jolloin Johannan ja Nathanin vuokrasopimus loppuu. Silloin siis pitäisi myös olla uusi kämppä hankittuna... Juupa juu... Onneksi kaikilla meidän muilla kavereilla näyttää olevan kämpät joten ei ehkä ihan kodittomiksi jouduta. Ja oikeastaan on ihan mukava viettää Woolwichissä vielä hetki, siellä on kuitenkin tullut hengattua niin paljon.

Tuntuu, että aika Suomessa meni ihan järkyn nopeesti, varsinkin koska vietin kaksi kuukautta töissä. Tämän seurauksena en kerennyt landelle ollenkaan (jos omaa kotiani ei lasketa...), en ottanut yhään aurinkoa, en vetänyt todellisia puistokännejä enkä päässyt uimaan. Noh, onneksi vielä on kesää jäljellä, Lontoossa ainakin.

Lontoossakaan en kyllä pääse ihan heti uimaan (enkä tottapuhuen tiedä menisinkö muutenkaan) koska tittidittidii - otin tatuoinnin. Kuvaa ehkä vähän myöhemmin kun se ei enää käyttäydy yhtä käärmemäisesti, mutta voin sanoa, että hyvin tyytyväinen olen! Kävin Legacyssä Benillä, joka oli ihan mahtava tyyppi ja sitäkin parempi tatskaaja vaikka onkin vasta harjottelija. Todella mukiinmenevän hintaisen tatskan lisäksi sain erinomaista hiphop-koulutusta sekä mahtavat taustamusat. Suosittelen!