juttuja joita olen tehnyt

Istunut New Cross Gaten asemalla odottamassa Overgroundia.

Kävellyt Shoreditchissä.

 

Kauhistellut kaverini Harrin lounasta. Icelandin £1 ankka ei kuulemma mennyt alas.

 

Istunut Shoreditch High Streetin asemalla odottamassa Overgroundia.

Imuroinut ensimmäistä kertaa. Kokolattiamatot on kuvottavia.

Nähnyt elämäni parhaiten käyttäytyvän koiran Overgroundissa.

Katsonut Downton Abbeytä. <3

Lukenut George Kennania World Politicsiin.

Pyykännyt.

Nauranut tälle joka kerta kun tulen sisään.

Tajunnut, että täälläkin on nyt syksy.

Juonut take-away teetä Brick Lanella.

Nähnyt Real Estaten Rough Trade Eastissa. Uusi levy Days on MAHTAVA ja livenä toimi erinomaisesti. Pakko varmaan mennä joulukuussa keikalle.

Yrittänyt tajuta ekonomiaa.

Istunut Cafe Cremassa.

Saanut vihdoin kamaa seinille.

kampuskierros

Viime sunnuntaina palatessani Lewishamista (tällä kertaa kuitenkin ihan bussilla) otin pari kuvaa Goldsmitsin kampuksesta. Asun itse noin minuutin päässä tien toisella puolella.

Toisin kuin aika monet Lontoon yliopistot ainakin LSE:tä lukuunottamatta Goldsmiths on tosiaan kampusyliopisto. Kaikki on vierivieressä, niin luentosalit kuin students' union ja kirjakauppakin.

Näyttää ihan normaalilta asuinalueelta, eikö? Kaikki noi talot on kuitenkin Goldsmithsin toimistoja ja muita tiloja. Eeeerittäin creepyä iltaisin, ihan kuin olisi jossain asuntomessuilla.

 

Draaaa-maaa! Draamaopiskelijoita näkee aina välillä mm. yökkärit päällä hengaamassa tämän tuntumassa. Epäilyttäviä tyyppejä.

Keskellä kampusta meillä on ihan hillitön nurtsi jossa on erittäin mukavaa istuskella kun säät sallii. Tosta ovesta menen myös mun Concepts & Methdos-luennolle.

Aina tulee hyvä mieli kun kävelee näiden ohi!

Päärakennus Richard Hoggart Building eli RHB jossa vietän suurimman osan ajastani. Karmea sokkelo koko paikka, aina pitää varata ainakin 10 minuuttia ihan vaan että löytää oikean huoneen.

Superkallis ja superuusi New Academic Building. Arvatkaa onko mulla tuolla yhtäkään luentoa? Ei tietenkään.

Taustalla näkyvässä korkeassa talossa ei onneksi tarvitse kovin usein käydä, siellä on lähinnä proffien toimistoja. Luulen että se on tehty jonkun kaupungin vuokratalon mallilla, koska ainakaan toimistotarkoitukseen sitä ei ole suuniteltu.



Meillä on jopa maalattuja seiniä! Mitä hippejä.

Tässä näkyykin sitten kaikki mainostus mitä Goldsmithsin radio tai lehti on jaksaneet harrastaa...

Erittäin huonolaatuinen kuva Ben Pimlott Buildingista jonka näkee meidän keittiön ikkunasta. Tässä siis samalla mun kotikatu. Kuulemma tuo hörhelö inspiroi Goldsmithsin käyneen Prinsessa Beatricen hatun Willsin ja Katen häissä.

Koti näkyy jo! Jostain syystä meille pääsee sisään takakautta jossa ei ole mitään porttia tai variointia, mutta älkää kertoko kellekään.

Nyt lähden viettämään Mexico-teemaista iltaa keittiön puolelle, adiós!

afternoon in greenwich/midnight in paris

Eilen tosiaan suunnattiin parin kämppiksen kanssa Greenwichiin, mutta perinteiseen tyyliimme päästiin perille vasta 15 minuuttia ennen leffan alkua. Ei myöskään oltu ajateltu, että paikallinen Odeon voisi olla vähän kauempana joten lähes kolmen mailin kävelymatka tuli vähän yllätyksen. Onneksi heti Greenwichin DLR eli Docklands Light Railway-aseman tuntumassa on Picturehouse, jonne päätettiin mennä Odeonin multikompleksin sijaan. Harmillista kyllä Drive olisi mennyt siellä vasta yli kahden tunnin päästä, joten mentiin katsomaan ainoa sopivasti alkava: Woody Allenin Midnight In Paris. Hyvä päätös olikin, koska kyseinen leffa on ehdottomasti yksi mun tämän vuoden lemppareista. En ole mikään Owen Wilsonin suurin fani, mutta nyt tykästyin kovasti. Myös Corey Stoll (joka oli Law & Order: LA:n ainoa positiivinen asia), Micheal Sheen, Marion Cotillard ja Adrien Brody olivat ihan mahtavia. Pitänee kai myös sanoa, että traileri näyttää vain hyvin pientä osaa itse elokuvasta, joten jos se ei heti sytytä niin kannattaa antaa vielä mahdollisuus. Suosittelen ehdottomasti!

Unohdin tietysti kameran kotiin,  mutta tässä kaksi kännykän kameralla otettua kuvaa jotka kertovat Lontoosta enemmän kuin tuhat sanaa. Kumpikin on otettu Deptford Bridgen DLR-asemalla, ensimmäinen New Crossiin ja toinen Lewishamiin päin.

Greenwich muuten oli kuin olikin ihana paikka, voisin jopa harkita sitä yhdeksi asumisvaihtoehdoksi ensi vuodelle. Kaikkialla oli niin siistiä ja rauhallista. Ei meillä täällä New Crossissa!

viikonloppu joka päivä

...tai siltä ainakin tuntuu. Luentoja ja seminaareja on vain 8 tuntia viikossa, jonka päälle lukemiset hoituvat parissa tunnissa per aine.

Unohdan välillä, että asun Lontoossa. En ole edelleenkään päässyt keskustaan asti, vaan päivät ja illat kuluvat leppoisasti lähinnä New Crossin ympäristössä. Täällä vaan on niin paljon tekemistä, ettei ole mitään järkeä maksaa kahta puntaa viettääkseen iltaa joen toisella puolella kun kävelymatkan päässä on niin hyvä meno. Eilen oltiin porukalla New Cross Innissä komediaklubilla katsomassa neljää stand-up-esiintyjää 2,50 punnalla. Ei ollenkaan paha. Koomikot oli hauskoja vaikka yleisö ei ollutkaan ihan täysin messissä, johtuen kenties maanantai-illan ajankohdasta. Oleltuani viimeiset 12 vuotta susirajan tuntumassa on ihan mahtavaa, että kotikulmilla tapahtuu jotain mielenkiintoista viikonpäivästä huolimatta ja aina on joku, joka lähtee mukaan.

Viime viikonloppuna tosin olin hurja ja olin niin lauantaina kuin sunnuntainakin muualla. Lauantai-iltana matka kulki kohti Woolwichiä ja Johannan kotibileitä mikä oli mahtavaa jo siinäkin mielessä, että pääsi oikeaan taloon, pois meidän toimistomaisesta asuntolasta. Toinen plussa oli Johannan kämppis Dan, jolla oli DJ-kamat olohuoneessa ja joka soitti ihan älyttömän hyvää musiikkia. Kahden punnan pizzapaikan (<3) kautta kotiin ja erinomainen lauantai-ilta on valmis.

Sunnuntaina heräsin vastoin luontoa jo kello yhdeksän, suuntana Brick lane, once again. En voisi olla enempää kiitollinen siitä, että overgroundilla pääsee sinne niin helposti. Amerikkalais-suomalainen joukkomme päätyikin viettämään tiilikadulla runsaat viisi tuntia, nauttien ruuasta (ja sen tuoksusta sen jälkeen kun enempää ei mahtunut alas), vintage-kaupoista ja yleisestä tunnelmasta. Sunnuntaisen Brick lanen on jokaisen pakko kokea joskus. Jälleen kerran kamera jäi harmikseni kotiin, mutta laitetaan se aamupöppöröisyyden piikkiin.

Tänään illemmalla suuntana on Greenwhich ja Drive. Olen lukenut kaiken huomiselle politicial economy-luennolle tarvittavan aineiston joten koin, että pieni itsensähemmottelu on paikallaan. Greenwhich on myös kuulemma niin ihana paikka, että kenties sen kamerankin jaksaisi muistaa.

Ps. Hankin liput James Blaken keikalle marraskuussa ja sain tietää että The Bronx tulee tänne just ennen kun lähden kotiin jouluksi. Kerrankin kaikki menee kohdalleen. <3

living it up in lewisham

Ensimmäinen kunnon opiskelupäivä takana ja stressilevelit nousee nousemistaan. Aineena oli tänään World Politics, joka on aiheena älyttömän mielenkiintoinen ja luulen että tulen nauttimaan sen opiskelusta paljon, mutta se lukemisen määrä... Pakollista luettavaa ensi viikolle on 50 sivua jonka lisäksi voi halutessaan nauttia vielä seitsemän muun kirjan tarjonnasta. Ja tämä siis kertaa neljä. En kyllä valita (kovin paljoa), kerrankin saa käyttää kaiken aikansa sellaisen opiskeluun josta on oikeasti kiinnostunut. Koitin kyllä vaihtaa Political Economy and Public Policy-kurssini Ideas, Ideologies, Conflicts-kurssiin koska tajusin, että vihaan ekonomiaa mutta politiikan laitoksella ollaan ilmeisesti hyvin tiukkoja kurssivaihtojen suhteen. En kuulemma saa vaihtaa ellei tunnit mene päällekkäin jonkun muun kanssa. Tosin kuulin, että joku rastapäinen poika oli vaihtanut juuri tuosta kyseistä ekonomiasta World Politicsiin joten tiedä siitä sitten. Ehkä on ihan hyvä koittaa tajuta taloudestakin jotain, heheh.

Ettei tämä entry menisi ihan mankumiseksi niin tässä pari kuvaa viime ajoilta:

Meillä oli viime viikon lopulla Freshers' Fayre-tapahtuma, jossa olla esillä Goldsmithsin eri societiesejä sekä paikallisia organisaatioita ja yrityksiä. Lähinnä käteen jäi flaiereita joita täällä jaetaan KOKO ajan joka puolella. Rekisteröidyin myös lääkärille ja hankin läheisen Greenwich Picture Housen ale-kortin. Liityin myös Goldsmitsin Wired-radioon jonka ensimmäinen tapaaminen on huomenna. Saattaa olla että liityn vielä jompaan kumpaan koulun lehdistä, mutta katsotaan. Ollaan myös puhuttu parin suomalaisen kanssa (terkkuja vaan alakerran Harrille!) että alettaisiin hommaamaan Finnish tai Nordic Society tuomaan Suomen iloja briteille.

Rekisteröidyin myös äänestämään, lähinnä sen takia että sain ilmaisen Lewisham-mukin ja -kynän... Lewisham on siis koti-districtini, represent!

Lewishamista puheenollen, käytiin Johannan (on mulla täällä britti-kavereitakin, lupaan!) kanssa Lewisham Shopping Centerissä jossa pääsin vihdoin mm. Bootsiin ostamaan shampoota ja kynsilakanpoistoainetta sekä uuteen parhaaseen kaveriini Poundlandiin josta sain kaikkea supertarpeellista lautasesta pumpuliin ja pattereihin. Tein myös ihan supermahtavaihanan löydön TK Maxxista, joka myy tavaraa outlet-hinnoin:

Oikea hinta reilusti yli £200, itse maksoin alle £70. Aitoa nahkaa ja kuulemma samaa merkkiä kuin Pippa Middeltonin lempilaukku. Olen etsinyt Mulberryn Alexa-tyyppistä laukkua jo pitkään, mutta en ole halunnut käyttää rahojani H&M-laatuun. Vannon kyllä edelleen myös kanganskassien nimeen.

Shoppailtuani (lähes) kaikki rahani, Johanna lähti kotiinsa Lewishamista ja jäin itse odottamaan bussia eri pysäkille. Odotettuani noin 10 minuuttia tuttu bussi tuli vihdoin ja kapusin iloisena kyytiin, vain huomatakseni että Oyster-matkakortistani oli loppunut arvo. Noh, ei siinä mitään, ajattelin ja lähdin lähimmän corner shopin etsintään. No sepä ei löytynytkään niin helpolla. 15 minuutin haahuilun jälkeen menin kysymään kauppakeskuksen infosta reittiä lähimpään, joka osoittautui olemaan juuri siellä missä olin ollut jo aikasemmin. Jos olisin kävellyt kaksi metriä lähemmäs olisin nähnyt Oyster-kyltit. Noh, astuttuani kauppaan sisään Oyster kädessäni sain kuulla että kaupan top up-masiina oli rikki eikä korjaajaa saataisi paikalle ainakaan 15 minuuttin. Tässä vaiheessa jo vähän hermostutti, varsinkin koska Lewisham ei ole mikään Lontoon paras paikka. Hetken seisoskeltuani päätin, että ihan sama, kävelen kotiin. Ainoa pikku ongelma oli se, että olin Lewishamissa ensimmäistä kertaa, enkä ollut kiinnittänyt kovin paljon huomiota tulomatkalla bussissa. Näin kuitenkin New Crossin kyltin, jonka suuntaan lähdin. Kaikeksi onnekseni New Cross ja koko Goldsmiths on niin hipsterien suosiossa, että iskin silmäni johonkin vans-jalkaiseen tyylikästukkaiseen jäbään ja seurasin häntä sitten yliopistolle saakka.

Loppupeleissä matka oli ihan mukava, suoraa tietä ja vain noin kolme kilometriä. Ylläoleva kuva on aika läheltä New Crossia, tosin paljon nätimpää kuin muualla täällä.

 

Tässä mä asun! Kolmas kerros oikealta on meidän keittiö. Mulla kävi kyllä niin hyvä tuuri kämppisten kanssa, kaikki siivoaa ja aina löytyy niin keittiöseuraa kuin omaa rauhaakin. 

Nyt lähden nukkumaan, huomenna rankka neljän tunnin opiskelupäivä jonka jälkeen pitäisi pyykätä ja lähteä uloskin. Pikkulauantai onnistuu täällä erinomaisesti, varsinkin kun mulla on torstait vapaita.

rahankäytöstä

Poistuin toissapäivänä ensimmäistä kertaa New Crossista. Ajeltiin overgroundilla hurja 15 minuutin matka Brick Lanelle ruotsalaisen Emman kanssa jonka tapasin lentokenttäkuljetuksessa. Shoreditch saa paljon nihkeitä kommentteja, mutta silti se on yksi mun lempparipaikoista Lontoossa.

Uskaltauduin jopa hieman shoppailemaan kun tajusin että opintotukihan pamahtaa tilille jo ensi viikolla, ja kaiken lisäksi olen ollut niin säästeliäs että ansaitsin mekon (tai kaksi). Kaikkien perus Urban Outfittersien ja Beyond Retrojen lisäksi Brick Lanella on myös varmaan ainakin Lontoon suurin vintage-kauppojen keskittymä, joissa hintatasokaan ei ole ihan kamala (paitsi Rokitissa). Löydettiin sattumalta myös Secret Sample Sale jossa myytiin mm. See By Chloéta ja Vivianne Westwoodia jopa -90% hintalapuin. Olisin niin toivonut löytäväni takin, mutta päädyin poistumaan yhden mekon ja harmaan pipon kanssa. Tosin takki ei ole Lontoossa kovin ajankohtainen muutenkaan; tänään oli +29 astetta lämmintä. Ei silti paha, pelkästään mekon normaalihinta oli yli 90 puntaa ja sain kummatkin alle 40 punnalla.

Lontoo ei todellakaan tunnu yhtä kalliilta kuin sen maine antaa ymmärtää. Mun lähikauppa on kalliimmasta päästä oleva Sainsbury's, mutta senkin hintataso on Suomen valikoimaista lähinnä ehkä Lidliä. Saan viikon ruuat alle 30 eurolla. Enkä edes puhu mistään halpiseineksistä, olen syönyt täällä paremmpin ja terveellisemmin kuin Suomessa varmaan koskaan. Kallein yksittäinen tavara viimeisellä kauppakerrallani oli halloumi-juusto joka maksoi hurjat 2.25 puntaa. Suomessa saman saa muistaakseni tuplahinnalla. Kämppääni vastapäätä on myös lievästi epäilyttävä Iceland joka myy lähinnä pakasteruokaa (hence the name), mutta sieltä saa neljä vessapaperirullaa punnalla ja neljä Carlsbergiä tai Strongbowta vähän päälle kolmella.

Amersham Arms, meikän lemppari! Tänä viikonloppuna siellä oli myös todella Animal Collective-vibainen installaatioteos. Eilinen DJ oli selvästi joku mun sielunveljeni, soi nimittäin TV On The Radio, SBTRKT, Eve, Four Tet ja Destiny's Child peräkkäin.

Juominen ja ulkona käyminen muutenkin on naurettavan halpaa. En ole maksanut lähipubeissani yli kolmea puntaa mistään juomasta ja Students' unionissa saa torstaisin pintin 1.50 punnalla. Käytiin eilen pubin jälkeen pizzalla, joka maksoi kaksi puntaa. Huomattakoon, että se oli pinta-alaltaan vain seitsemän tuumaa, mutta maku oli erinomainen! Ainoa mikä ei ole halpaa on rööki mutta kaikki täällä käärii itse.

Tajusin myös että mun on pakko alkaa kantamaan kameraa mukana useammin. Huomenna!