Lähden tänään Suomeen kesäksi. Ahdistaaaaa. En ole saanut vielä töitä, eikä koko kesä vanhempien nurkissa lagatessa kovasti innosta. Kaiken lisäksi mulla on ihan helvetin painava laukku, jota joudun raahaamaan Heathrow'lla kipeän polveni kanssa. Onneksi Harri tulee saattamaan Green Parkin tubelle asti koska muuten saattaisin kuolla. Naurettavaa kyllä kuinka paljon kamaa yhdellä ihmisellä voi olla. Vietiin eilen ihan järkyttävä määrä kamaa Lewishamin Big Yellow
Storageen, jossa mulla
on nyt kaksi täpötäyttä matkalaukkua, reppu ja kaksi jätesäkkiä ja silti
mun Suomeen vietävä jättilaukku painaa yli 30kg. Kaiken vaivan ja kolmen raahauskerrankin jälkeen varasto oli silti tosi
hyvä idea. Meidän koppero on melkeen kaksi kertaa liian iso ja se oli
silti toiseksi halvin. Lisäksi saatiin 50% opiskelija-alea kahdelta ekalta kuukaudelta ja siellä jopa soi aina hyvä musiikki.
Vikat päivät Lontoossa on ollut ihan uskomattoman ihania. Käytiin Peckhamissa bileissä biljardi-klubilla, ilmaisella Japandroidsin keikalla Vicen Old Blue Last-pubissa (jossa myös teloin polveni pitissä... ekan biisin aikana... mut oli mahtavaa silti!) parissa puistossa ja Euroviisubileissä Woolwichissä. Mun maaksi valikoitui Tanska, jolla sattui myös olemaan ehkä karsein biisi. Montenegro oli paras! Eilen oltiin vielä lähipubissa yksillä pienemmässä porukassa, ja tuntuu vaan tooodella oudolta, ettei suurinta osaa Lontootyypeistä tule näkemään ennen syyskuuta, ja silloinkin kaikki asuu uusissa kämpissä ympäriinsä. Olen saanut täällä mielettömiä kavereita ja muutenkin tämä on ollut mun elämäni paras vuosi. Onneksi näitä on vielä ainakin kaksi jäljellä.
Ainiin ja käytiinhän me tosiaan myös Glasgowssa! Yhdeksän tunnin bussimatka oli aika mielenkiintoinen, joskin meni loppujen lopuksi aika vauhdikkaasti. Aluksi meillä oli ollut aikeissa couchsurffata, mutta päästiinkin Richardin kaverin todella hulppeaan kämppään (ainakin Lontoon standardeilla). Tykkäsin Glasgowsta muutenkin tosi paljon, kaikilla oli ihanat talot, ihmiset oli supermukavia ja bisse makso punnan (!!!!). Syötiin myös uppopaistettua Mars-patukkaa mikä oli no, mielenkiintoista. Ihan hyvää mutta tekstuuri on todella outo. Olin kyllä pettynyt siihen, ettei näitä Skotlannin kansallisherkkuja saa enää juuri mistään, meidän piti varta vasten mennä bussilla erääseen tiettyyn snägäriin mistä niitä löytyi. Oli kyllä kokemuksena matkustamisen arvoista.
Meillä ei myöskään ole vielä kotia ensi vuodeksi, heh. Lontoossa on niin paljon tarjontaa, ettei kämppää voi alkaa hakea kovin aikaisin koska suurin osa niistä on heti muuttovalmiita. Ollaan kyllä löydetti pari ihanaa ehdokasta, mutta asuinalue on vielä vähän hakusessa. Toisaalta olisi kiva asua etelässä koulun lähellä missä on halpaa ja söpöjä asuinalueita, mutta toisaalta taas idässä olisi helpomman matkan päässä kaikesta muusta. Onneksi Johanna ja Nathan jää Lontooseen vielä asunnonmetsästykseen.
Mulla on kaksi kertiskamerallista täynnä kuvia, toivottavasti saisin ne kehitettyä mahdollisimman pian Suomessa. Nyt alan henkisesti valmistautumaan siihen, etten tule enää koskaan istumaan tässä huoneessa.
