so you want to study in the uk

Olen työtön joten mulla ei ole parempaakaan tekemistä kuin tehdä top 7-lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon jos on haluja opiskella Britanniassa. Nämähän siis perustuvat vaan omiin kokemuksiini etc etc sitten!

1. Ellet aivan välttämättä halua juuri Englantiin opiskelemaan, hae mielummin Skotlantiin tai Irlantiin. Siellä ei ole lukukausimaksuja ja muutenkin eläminen on halvempaa. Eikä kouluissa ole todellakaan mitään vikaa. Tosin tunnen yhden suomalaisen tytön joka oli Aberdeenissä ja se oli kuulemma erittäin kuollut paikka.

Greenwich Parkista on hyvät näköalat.

2. Jos kuiten tuntuu siltä, että katuisit muuttamista muualle kuin Lontooseen niin muuta sinne. Itse tiedän, että mua olisi jäänyt ärsyttämään jos olisin hakenut Skotlantiin niin kuin aluksi ajatelin. Onhan Lontoo yksi maailman parhaista kaupungeista, jossa siistiä tekemistä löytyy aina. Eikä se loppujen lopuksi nyt niin kallis ole, jos tietää mitä tehdä. Ruoka ei ole ainakaan Suomea kalliimpaa, lähes missään (kivoissa) baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja ja esim. kaikki museot on ilmaisia. Matkustaminenkin on ainakin Pääkaupunkiseudun hintoihin verrattuna cheap as chips. Ainoa oikeastaan mikä Lontoossa maksaa järkysti on asuminen.

 Poolia Peckhamissa.

3. Aloita hakuprosessi ajoissa. Ja tarkoitan nyt siis todella ajoissa, varsinkin jos on tällainen kuumottelijaluonne kuten minä. Aloin täyttämään UCAS-hakua elo/syyskuussa, ja sain varmistuksen paikasta vasta kesäkuussa. Tosin mullahan oli siinä vielä ylppärit kesken mikä tietysti hidastutti prosessia. Plus se haku on musta aika sekava.

Paras bisse!

 

4. Ylppäreistä puheenollen, britit ei tule koskaan ymmärtämään Suomen arvosteluasteikkoa. Itse muistaakseni copypastesin täältä ton prosenttitaulukon, mutta ei ne kyllä siltikään ymmärrä, että E vastaa enemmän brittijärjestelmän A:ta kuin B:tä. Muutenkin yliopiston tyypit saattaa olla välillä tosi hämäriä. Pääsin sisään Queen Maryyn lukemaan historiaa, joka on yksi Britannian parhaista yliopistoista (joissain aloilla samaa tasoa kuin esim. Oxford ja UCL) mutta ne halusivat multa hissan ylppäreistä L:n, mikä tietysti oli mahdotonta koska olin jo kirjoittanut sen syksyllä ja saanut M:n pistettä vaille E:n. Koitin selittää tilannetta ja lopulta ne olisivat kai hyväksyneet E:n keskiarvon (minkä sainkin). En siltikään päätynyt Queen Maryyn, en edes ole niin varma miksi, mutta ehkä tästä opimme, että yliopiston tyyppejä kannattaa pommittaa ja vaatia ne ymmärtämään asianne jos ei meinaa mennä läpi. Uskon, että jos vaan näytät kuinka valmis olet tappelemaan paikan puolesta niin mahiksetkin on paremmat.

Perfume Genius @ St. Pancras Old Church

5. Jos vain on mahdollista, käy tutustumassa ainakin pariin yliopistoon paikan päällä. Itse en tätä tyhmänä tehnyt, vaikka kävinkin Lontoossa juuri hakuprosessin aikana. Luin netistä, että New Cross on pelottava paikka jossa ei uskalla liikkua yksin, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kampusvierailu antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen koulu on oikeasti kyseessä. Itse haaveilin joskus LSE:stä, mutta kaverini oli niiden kahvilassa keikkatöissä ja oli kuulemma niin järisyttävän tylsää porukkaa, ettei siellä pysyisi järjissään.

Cafe Creman takapiha on aina yhtä mielenkiintoinen.

6. Et tule olemaan ainoa ulkomaalainen yliopistossasi. Tietysti mulla on kokemusta vain Lontoosta ja omasta koulustani, mutta mun kursseilla on ollut ihmisiä joka puolelta. Eniten on varmaan ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia, minkä lisäksi on aika paljon pohjoismaalaisia, varsinkin norjalaisia ja ruotsalaisiakin pari. Niin ja Goldsmithsissä on pelkästään mun vuosiluokalla jotain seitsemän suomalaista... Eli jos kielitaidot tms pelottaa, niin voin kertoa, ettet todellakaan tule olemaan sen huonompi kuin muutkaan ulkkikset vaan luultavasti paljon parempi. Kukaan ei ole moksiskaan jos sulla on vahvakin suomiaksentti, korkeintaan pitävät sitä söpönä. Ja kieli paranee kohisten kun on koko ajan sen ympäröimä.

Amersham Arms.

7. Vaikka ulkomaille muuttaminen ja yliopiston alottaminen eri kielellä voi tuntua pelottavalta tai hankalalta, kannattaa mun mielestä lähteä jos on pienikin kiinnostuksen muru. Korkeakouluopiskelijana on 100% iisein muuttaa ulkomaille, oli se siten vaihdon tai koko tutkinnon ajaksi. Ennen ja tai jälkeen opiskelujen homma saattaa vaikeutua, tai ainakaan samanlaista tukiverkkoa ei tule olemaan kuin mitä koulu tarjoaa. Ja onhan Suomessa ihan helvetin vaikea päästä sisään, minkä lisäksi Britanniassa valmistuu maisteriksi neljässä tai viidessä vuodessa, opiskelupaikasta riippuen, toisin kuin kotona missä tuntuu, että kandiksi valmistutaan 30-vuotiaana. Niin ja kyllähän se ulkomailla opiskelu näyttää hyvältä CV:ssä, vaikka kesätöiden haussa ei olekaan mua auttanut.