Tapahtunut sitten viime kerran: pääsin läpi ensimmäisestä yliopistovuodesta ja sain töitä! Tai no, Goldsmiths on perinteiseen tyyliinsä uskomaton jumittaja, eikä varsinaisia tuloksia ole vielä tullut, mutta läpi päästiin. Sitä ainakin toivon proceedin merkitsevän, vaikka siitäkin on kuulemmat ollut jotain häikkää. Britit. Firstejä tuskin tuli vedeltyä (heh, ensi vuonna sitten) mutta tottapuhuen oon vaan onnellinen, että pääsen jatkamaan opiskeluja koska varsinkin se pahamainen ekonomia vähän kuumotteli... Varsinaisten tuloksien pitäisi tulla joskus elokuuhun mennessä, joten sitä odotellessa.
Juhannuksena oltiin saaressa hiussamiksina.
Ja Satulla oli tyylikäs pullo joka piti ikuistaa.
Töitäkin tosiaan sain, vieläpä ihan mielekästä ja hyvin maksavaa toimistohommaa. Ystäväni Rosaa lainatekseni, kaikki lutviutuu! Semisti tietty ärsyttää, että jään nyt vähän paitsi kaikista kesäriennoista kun pöydän ääressä pitää istua se kahdeksan tuntia joka arkipäivä, mutta ainakin palkka juoksee.
Hankin uudet silmälasit, tälläkin kertaa Helsingin Katseesta. Parhaat rillit ja paras palvelu, suosittelen!
Broidi meni naimisiin <3 Olen nyt sisaruksistani ainoa naimaton, pitäisköhän alkaa huolestua...
Kämppää meillä ei ole edelleenkään, mutta luotetaan siihen, että Olympialaisten jälkeen vapautuu meille täydellinen talo. Vaikeuksia tietenkin luo se, että 4/5 tulevista asukeista on tällä hetkellä Suomessa mutta ehkä se Nathan saa jotain aikaiseksi...
Duuninsaannin kunniaksi ostin uudet kesä-Niket Popoista, joista oon saanut ihan hulluna kehuja. Onhan ne piristävät!
Oltiin Jossun ja Rossun kanssa terdellä, oli mukavaa vaikka tää Suomen """kesä""" vois pikkuhiljaa alkaa vaihtamaan suuntaansa.
Tottapuhuen nyt kun on duunia, on mun elämäkin tylsistynyt huomattavasti. Kasin aamut vie kaikki mehut. Ensi viikolla on tosin vaan kolmen päivän työviikko koska otan vähän omaa lomaa kun Harri tulee vierailulle. Lontoon paras suomiskene on jälleen yhdessä joten varokaa vaan, stadilaiset!
Eilen olin ulkona, nyt on krapula. Oltiin Johannan paluun kunniaksi Lauantaidisessä ja saanko sanoa, että oisko Makelove & Co:n aika ymmärtää Destiny's Childin ja Kelisin hienous?? Kuka jaksaa kuunnella sitä samaa Take Me Outtia vuodesta toiseen. Ja ne Lana Del Rey-videot on ihan järkyt.
Olen työtön joten mulla ei ole parempaakaan tekemistä kuin tehdä top 7-lista asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon jos on haluja opiskella Britanniassa. Nämähän siis perustuvat vaan omiin kokemuksiini etc etc sitten!
1. Ellet aivan välttämättä halua juuri Englantiin opiskelemaan, hae mielummin Skotlantiin tai Irlantiin. Siellä ei ole lukukausimaksuja ja muutenkin eläminen on halvempaa. Eikä kouluissa ole todellakaan mitään vikaa. Tosin tunnen yhden suomalaisen tytön joka oli Aberdeenissä ja se oli kuulemma erittäin kuollut paikka.
Greenwich Parkista on hyvät näköalat.
2. Jos kuiten tuntuu siltä, että katuisit muuttamista muualle kuin Lontooseen niin muuta sinne. Itse tiedän, että mua olisi jäänyt ärsyttämään jos olisin hakenut Skotlantiin niin kuin aluksi ajatelin. Onhan Lontoo yksi maailman parhaista kaupungeista, jossa siistiä tekemistä löytyy aina. Eikä se loppujen lopuksi nyt niin kallis ole, jos tietää mitä tehdä. Ruoka ei ole ainakaan Suomea kalliimpaa, lähes missään (kivoissa) baareissa ei ole sisäänpääsymaksuja ja esim. kaikki museot on ilmaisia. Matkustaminenkin on ainakin Pääkaupunkiseudun hintoihin verrattuna cheap as chips. Ainoa oikeastaan mikä Lontoossa maksaa järkysti on asuminen.
Poolia Peckhamissa.
3. Aloita hakuprosessi ajoissa. Ja tarkoitan nyt siis todella ajoissa, varsinkin jos on tällainen kuumottelijaluonne kuten minä. Aloin täyttämään UCAS-hakua elo/syyskuussa, ja sain varmistuksen paikasta vasta kesäkuussa. Tosin mullahan oli siinä vielä ylppärit kesken mikä tietysti hidastutti prosessia. Plus se haku on musta aika sekava.
Paras bisse!
4. Ylppäreistä puheenollen, britit ei tule koskaan ymmärtämään Suomen arvosteluasteikkoa. Itse muistaakseni copypastesin täältä ton prosenttitaulukon, mutta ei ne kyllä siltikään ymmärrä, että E vastaa enemmän brittijärjestelmän A:ta kuin B:tä. Muutenkin yliopiston tyypit saattaa olla välillä tosi hämäriä. Pääsin sisään Queen Maryyn lukemaan historiaa, joka on yksi Britannian parhaista yliopistoista (joissain aloilla samaa tasoa kuin esim. Oxford ja UCL) mutta ne halusivat multa hissan ylppäreistä L:n, mikä tietysti oli mahdotonta koska olin jo kirjoittanut sen syksyllä ja saanut M:n pistettä vaille E:n. Koitin selittää tilannetta ja lopulta ne olisivat kai hyväksyneet E:n keskiarvon (minkä sainkin). En siltikään päätynyt Queen Maryyn, en edes ole niin varma miksi, mutta ehkä tästä opimme, että yliopiston tyyppejä kannattaa pommittaa ja vaatia ne ymmärtämään asianne jos ei meinaa mennä läpi. Uskon, että jos vaan näytät kuinka valmis olet tappelemaan paikan puolesta niin mahiksetkin on paremmat.
Perfume Genius @ St. Pancras Old Church
5. Jos vain on mahdollista, käy tutustumassa ainakin pariin yliopistoon paikan päällä. Itse en tätä tyhmänä tehnyt, vaikka kävinkin Lontoossa juuri hakuprosessin aikana. Luin netistä, että New Cross on pelottava paikka jossa ei uskalla liikkua yksin, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Kampusvierailu antaa myös hyvän kuvan siitä, millainen koulu on oikeasti kyseessä. Itse haaveilin joskus LSE:stä, mutta kaverini oli niiden kahvilassa keikkatöissä ja oli kuulemma niin järisyttävän tylsää porukkaa, ettei siellä pysyisi järjissään.
Cafe Creman takapiha on aina yhtä mielenkiintoinen.
6. Et tule olemaan ainoa ulkomaalainen yliopistossasi. Tietysti mulla on kokemusta vain Lontoosta ja omasta koulustani, mutta mun kursseilla on ollut ihmisiä joka puolelta. Eniten on varmaan ranskalaisia, italialaisia ja saksalaisia, minkä lisäksi on aika paljon pohjoismaalaisia, varsinkin norjalaisia ja ruotsalaisiakin pari. Niin ja Goldsmithsissä on pelkästään mun vuosiluokalla jotain seitsemän suomalaista... Eli jos kielitaidot tms pelottaa, niin voin kertoa, ettet todellakaan tule olemaan sen huonompi kuin muutkaan ulkkikset vaan luultavasti paljon parempi. Kukaan ei ole moksiskaan jos sulla on vahvakin suomiaksentti, korkeintaan pitävät sitä söpönä. Ja kieli paranee kohisten kun on koko ajan sen ympäröimä.
Amersham Arms.
7. Vaikka ulkomaille muuttaminen ja yliopiston alottaminen eri kielellä voi tuntua pelottavalta tai hankalalta, kannattaa mun mielestä lähteä jos on pienikin kiinnostuksen muru. Korkeakouluopiskelijana on 100% iisein muuttaa ulkomaille, oli se siten vaihdon tai koko tutkinnon ajaksi. Ennen ja tai jälkeen opiskelujen homma saattaa vaikeutua, tai ainakaan samanlaista tukiverkkoa ei tule olemaan kuin mitä koulu tarjoaa. Ja onhan Suomessa ihan helvetin vaikea päästä sisään, minkä lisäksi Britanniassa valmistuu maisteriksi neljässä tai viidessä vuodessa, opiskelupaikasta riippuen, toisin kuin kotona missä tuntuu, että kandiksi valmistutaan 30-vuotiaana. Niin ja kyllähän se ulkomailla opiskelu näyttää hyvältä CV:ssä, vaikka kesätöiden haussa ei olekaan mua auttanut.
Lähden tänään Suomeen kesäksi. Ahdistaaaaa. En ole saanut vielä töitä, eikä koko kesä vanhempien nurkissa lagatessa kovasti innosta. Kaiken lisäksi mulla on ihan helvetin painava laukku, jota joudun raahaamaan Heathrow'lla kipeän polveni kanssa. Onneksi Harri tulee saattamaan Green Parkin tubelle asti koska muuten saattaisin kuolla. Naurettavaa kyllä kuinka paljon kamaa yhdellä ihmisellä voi olla. Vietiin eilen ihan järkyttävä määrä kamaa Lewishamin Big Yellow
Storageen, jossa mulla
on nyt kaksi täpötäyttä matkalaukkua, reppu ja kaksi jätesäkkiä ja silti
mun Suomeen vietävä jättilaukku painaa yli 30kg. Kaiken vaivan ja kolmen raahauskerrankin jälkeen varasto oli silti tosi
hyvä idea. Meidän koppero on melkeen kaksi kertaa liian iso ja se oli
silti toiseksi halvin. Lisäksi saatiin 50% opiskelija-alea kahdelta ekalta kuukaudelta ja siellä jopa soi aina hyvä musiikki.
Vikat päivät Lontoossa on ollut ihan uskomattoman ihania. Käytiin Peckhamissa bileissä biljardi-klubilla, ilmaisella Japandroidsin keikalla Vicen Old Blue Last-pubissa (jossa myös teloin polveni pitissä... ekan biisin aikana... mut oli mahtavaa silti!) parissa puistossa ja Euroviisubileissä Woolwichissä. Mun maaksi valikoitui Tanska, jolla sattui myös olemaan ehkä karsein biisi. Montenegro oli paras! Eilen oltiin vielä lähipubissa yksillä pienemmässä porukassa, ja tuntuu vaan tooodella oudolta, ettei suurinta osaa Lontootyypeistä tule näkemään ennen syyskuuta, ja silloinkin kaikki asuu uusissa kämpissä ympäriinsä. Olen saanut täällä mielettömiä kavereita ja muutenkin tämä on ollut mun elämäni paras vuosi. Onneksi näitä on vielä ainakin kaksi jäljellä.
Ainiin ja käytiinhän me tosiaan myös Glasgowssa! Yhdeksän tunnin bussimatka oli aika mielenkiintoinen, joskin meni loppujen lopuksi aika vauhdikkaasti. Aluksi meillä oli ollut aikeissa couchsurffata, mutta päästiinkin Richardin kaverin todella hulppeaan kämppään (ainakin Lontoon standardeilla). Tykkäsin Glasgowsta muutenkin tosi paljon, kaikilla oli ihanat talot, ihmiset oli supermukavia ja bisse makso punnan (!!!!). Syötiin myös uppopaistettua Mars-patukkaa mikä oli no, mielenkiintoista. Ihan hyvää mutta tekstuuri on todella outo. Olin kyllä pettynyt siihen, ettei näitä Skotlannin kansallisherkkuja saa enää juuri mistään, meidän piti varta vasten mennä bussilla erääseen tiettyyn snägäriin mistä niitä löytyi. Oli kyllä kokemuksena matkustamisen arvoista.
Meillä ei myöskään ole vielä kotia ensi vuodeksi, heh. Lontoossa on niin paljon tarjontaa, ettei kämppää voi alkaa hakea kovin aikaisin koska suurin osa niistä on heti muuttovalmiita. Ollaan kyllä löydetti pari ihanaa ehdokasta, mutta asuinalue on vielä vähän hakusessa. Toisaalta olisi kiva asua etelässä koulun lähellä missä on halpaa ja söpöjä asuinalueita, mutta toisaalta taas idässä olisi helpomman matkan päässä kaikesta muusta. Onneksi Johanna ja Nathan jää Lontooseen vielä asunnonmetsästykseen.
Mulla on kaksi kertiskamerallista täynnä kuvia, toivottavasti saisin ne kehitettyä mahdollisimman pian Suomessa. Nyt alan henkisesti valmistautumaan siihen, etten tule enää koskaan istumaan tässä huoneessa.
Niinkuin mainitsin viimeisimmässä postauksessa, Instagram tuli vihdoin Androidille ja olen ottanut siitä kaiken irti. Mun nimi on siellä annagland, seuratkaa! Tässä jotain randomeita viime ajoilta:
Taidetta meidän kirjastossa. Goldsmithsistähän on valmistunut mm. Damien Hirst ja tällasta me katsellaan päivät pitkät...
Kävin puhumassa politiikan personal tutorini kanssa (joka oli ihana!) ja viereisen proffan ovi näytti tältä. +1000 pointseja Cramps-kuvasta.
Kirjaston ikkunasta joskus ihan liian myöhään.
Tää oli oikeestaan ihan mielenkiintoinen kirja ja esseen aihekin mielytti. Kirjotin 4,000 sanaa (no okei, ehkä n. 3,800) uusista teknologioista historiasta, ja sain mukaan mahdutettua mm. kappaleen Kardashianeista...
Elephant & Castle on alue jonka läpi pitää mennä kun tulee bussilla pohjoisesta meille ja se on ehkä rumin paikka koko Lontoossa.
Carnaby Streetille on avattu hiljattain Monki ja se on i h a n a! Monki on helposti ainoa kauppa mitä Suomesta ikävöi, ja toi Carnaby Streetin on vielä aika iso ja vapaa teinitytöistä.
Käytiin Harrin ja Johannan kanssa aamupalalla lähikahvilassa, jonka takapiha on joka kerta täysin erinäköinen.
Saatuani esseen valmiiksi alkoikin ihanasti revision eli kokeisiin luku! Istuttiin Johannan kanssa kirjastossa liian kauan ja sain luettua ehkä kuusi sivua. Ensimmäinen koe on 9.5. että juu...
Menin kokeita pakoon Lontoon lempparikolooni (ehkä pientä liiottelua ilmassa) eli Woolwichiin! Aina yhtä kaunis ja kutsuva. <3
Juup.
Nathan Johannan taivaalisissa Primark-lakanoissa joskus noin klo neljä aamulla baari-illan jälkeen. On muuten mun Carhartt-pipo päässä jota metsästin kissojen ja koirien kanssa niin Berliinistä kuin Helsingistäkin ennen kuin löysin Calirootsista vikan kappaleen. On muuten sikahyvä pipo, suosittelen!
Joskus Lontookin on ihan nätti.
Jostain syystä Suomi-tytöt New Yorkissa on lähestulkoon ainoa suomalainen ohjelma joka näkyy ulkomailla, joten sitä on sitten pakko katsoa. Ette voi uskoakkaan kuinka katkera olen, etten päässyt katsomaan Suomen Top Chefiä (Teemu soita mulle ;););)) ja Iholla. Ja pakko sanoo näin kasvissyöjänä ja muutenkin ihan ajattelevana ihmisenä, että toi Minnan viime jakson käytös oli uskomatona. Ei pysty ymmärtämään... P.S. millon alkaa Suomi-tytöt Lontoossa? Me ollaan paljon coolimpeja!
Käytiin pitkästä aikaa Dalstonin Alibissa joka oli jossain vaiheessa muodostumassa ihan kantikseksi, mutta totta puhuen überitsetietoisia hipstereitä jaksaa vaan tiettyyn pisteeseen asti.
Nathanin ja Johannan vaatteet oli ihan sävy sävyyn.
Waterloo Bridge joka on näkynyt täällä varmaan ennenkin. Kotiin mennessä tässä pitää aina vaihtaa keskustan/pohjoisen/idän bussista etelän bussiin.
Nää on niiiin parhaita, en ymmärrä miksi niitä pitää myydä lapsille tarkoitettuina...
Yksi ilta mun ikkunanäkymä oli ihan ok. Oikellaa City ja vasemmalla St. Pauls ja The Shardin huippu.
Woolwichissä oli kotibileet, me kuunneltiin Johannan ja Harrin kanssa Diskoa... Ja Virve Rostia.
Seuraavana päivänä käytiin Greenwichin Pizza Expressissä, jossa kokki laittoi meidän pinaatit sydämen muotoon. Oltiin ehkä niin darrasen näköisiä, että tarvittiin piristystä. Lämmitti kyllä mieltä!
"Shit Jeff Geoff", Johannan kämppiksen Tomin käsialaa. Erinomainen sivupöytä.
Sain lipun Japandroidsiin! <3 Meen ensimmäistä kertaa elämässäni YKSIN keikalle.
Britit on ihan hulluna kaikkeen skandinaaviseen, varsinkin rikos/draamasarjoihin eli nordic noiriin. Uusin näistä ohjelmista on tanskalais-ruotsalainene Bron / Broen eli The Bridge. Oon kattonut nyt neljä jaksoa ja tykännyt kyllä kovasti, joskaan ei The Killingin tai Borgenin tasoa ainakaan vielä. Pohjoismaalainen tyyli tehdä telkkaria on niiin supererilainen ja helposti tunnisettava brittityyliin verraten joten aina tulee tosi kotoinen olo noita katsellessa.
Takaisin Lontoossa ollaan! Toisaalta ihanaa ja olin jo ihan valmis lähtemään Suomesta, mutta täällä odottava koulustressi ei kyllä innosta yhtään... Mulla on 3000 sanaa kirjotettavana historian esseestä, minkä lisäksi pitäs kai kokeisiinkin lukea. Onneksi mulla on vaan kolme, mutta niistäkin pitäisi läpi päästä. Varsinkin siitä ekonomiasta. Vika koe on tosin jo toukokuun 14. päivä, minkä jälkeen lähdetään pariksi päiväksi Glasgowhun! Seminoloa, mutta en ole koskaan ollut Britanniassa missään muualla kuin Lontoossa, heheh. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mennään porukalla Stag & Dagger päiväfestareille, mistä oon ihan superinnoissani lähinnä Death Gripsin takia.
Anyways, olin siis maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa Berliinissä Johannan ja Harrin kanssa, ja oli ihan mahtavaa! Sää oli ihan järkyttävä 95% ajasta ja meidän hostelli sieluton, mutta on Berliini silti ihana kaupunki. Rento ja helppo, missä ihmiset ei koko ajan yritä liikaa toisin kuin Lontoossa. Löydettiin hyviälevykauppoja, biletettiin, shoppailtiin sekä syötiin hyvin, kalliisti ja usein. Mun kertakäyttökamera meni valitettavasti rikki kesken kaiken, joten menetin n. 10 kuvaa mutta tässä nyt on edes pari:
Suomessa lähinnä maratoonasin Iholla ja Top Chef Suomea (Teemu <3<3<3<3), hengaillin kavereiden ja perheen kanssa, saunoin, söin, kävin Lauantaidisessä (jee!), Siltasessa (boring) ja nimeltämainitsemattomassa teinihelvetissä keskustassa (...). Ainiin ja täytin 20-v ja hankin vihdoin Instagramin Androidilleni:
Mulla on luentoja jäljellä kaksi viikkoa. Maaliskuun lopussa alkaa ns. lukuloma, eli toisin sanoen on enää pelkät kokeet ja esseet edessä, ja nekin vasta joskus touko/kesäkuussa. Ihan uskomatonta. Mulla tulee olemaan kolme koetta ja kaksi esseetä palautettavana, joista toinen on 4,000 sanaa mikä hirvittää jo nyt. Kurssi on vielä epämieluisin eli Concepts and Methods, jonka on välillä niin uskomattoman itsestäänselvää, etten kestä. Jostain syytä olen silti saanut parhaat arvosanat juuri tuon kyseisen kurssin esseistä, joten mene ja tiedä sitten!
Eniten ehkä ahdistaa se kuinka vähän kokeista on oikesti kerrottu etukäeen. Juu, ne on joskus kesäkuun lopulla ja niissä kirjoitetaan kai esseitä, mutta muuten kukaan opiskelija ei näytä oikein tietävän mitään mitä tulevan pitää. Kuulin kyllä huhuja, että vanhoja kokeita on netissä joten ehkä pitäisi vähän tutkailla.
Kevät alkaa olla Lontoossa jo aika pitkällä, torstaille on luvattu +17°c (!!!) ja puistokausi on korkattu jo aikoja sitten. Herättiin viime lauantaina järkyttävän aikaisin eli n. klo 11 ja mentiin Harrin ja Johannan kanssa Broadway Marketille Hackneyyn jota kyllä suosittelen! Varsinkin ruuat (kaikki tietysti paikallista ja luomua) olivat ihan mahtavan näköisä, joskin vähän liian tyyriitä olemattomalle budjetilleni. Söin kyllä hemohyvää darrapizzaa jossain perusitalialaisessa, eikä hintakan ollut kovin järkky.
Marketin läpi käveltyä tulee suoraan London Fieldsin puistoon (minkä joku voi tunnistaa esim. tästä kappaleesta...) missä istuskeltiin pari tuntia Rosan ja Oken liityttyä seuraan mun uusien Mujin kannettavian stereoiden ja "eväiden" kanssa. Oli ihanaa.
Hackneystä löydettiin vähän aikaa sitten jonkun naisen torso (siis pelkkä torso, ei tietääkseni edes päätä) joesta, en tiedä liittyikö toi jotenkin siihen mutta kuumotti vähän...
Tääkin vähän kuumotti...
Lauantaina oltiin Woolwichissa kotibileissä ja seuraavan aamun tunnelmat ruumiillistuu mielestäni hienosti Johannan kämppiksen Nathanin naamassa:
Nathanin mielestä oli hyvä idea a) sheivata Hulk Hogan-tyylinen parta b) ajaa pyörällä känissä. Tuossa on lopputulos.
Harri sano haluavansa seuraavaan postaukseen joten siinä sitä ollaan nyt! Harrichu ja Jossuchu ikuistettu hienosti Androidin wannabe-Instagramilla.
Mun vanhemmat tulee kahden viikon päästä käymään (vihdoin!), sitten lähden Berliiniin about viikoksi, ja huhtikuun alusta tulen koto-Suomeen viettämään synttäreitäni eli teini-iän hautajaisia. Niin ja menen Valtteriin myymään sunnuntaina 8.4., joten tulkaa ostelemaan kaikkea todella upeeta ja hienoa!
.jpg)
