käytännöllisesti

Meillä alkaa varsinainen opiskelu vasta ensi maanantaina, joten tämä viikko on lähinnä pyhitetty käytännön asioille ja satunnaiselle juhlimiselle. Olin tänään politiikan laitoksen inductionissa, jonka suomenkielistä vastinetta en tiedä, mutta yksinkertaistettuna istuttiin kaksi tuntia kuuntelemassa head of departmentia ja muita proffia, student's unionin edustajia ja loputonta määrää administration & support departmentsin tyyppejä. Saatiin myös piristävä 107-sivuinen Undergraduate Student Handbook ja seminaurettava Notes on Essay Writing-vihkonen jossa kerrotaan mm. miten käyttää heittomerkkiä.

Handbookista löytyi myös kiva pikku ylläri, nimittäin ensimmäinen essee. Kyse ei onneksi ole varsinaisesta arvosanaan vaikuttavasta tekstistä, vaan se tehdään ja arvostellaan harjoittelumielessä. Kysymyksenä on niinkin kevyt aihe kuin Does the Conservative-Liberal Democrat coalition have coherent ideological roots? Jaa, no. Pitäneepä tutustua noidenkin historiaan sitten.

Huomenna on pisin koulupäivä mitä mulla on ollut varmaan puoleen vuoteen, jopa kuusi tuntia! Järkyttävää. Luultavasti tullaan taas kuuntelemaan samat jorinat mitä kuulin jo tänään. Saadaan myös tietää meidän personal tutorit mikä kyllä vähän jännittää, koska ne pysyy tietääkseni samana koko vuoden. Kaksituntinen welcome lunch kuulostaa kiusallisuuden ja tönkön muodollisuuden huipentumalta, mutta ihan superkiva tutustua samaa kurssia käyviin tyyppeihin. Olen itse asiassa tavannut jo kolme joilla on täysin sama tutkinto ja ne ainakin vaikutti mukavilta!

Huomiseen koitokseen valmistautuakseni pidin ensimmäisen koti-illan, oli niin ihana vaan lagaa eikä istua ahtaasti pubissa tai students unionilla. Kuuntelin keittiön parvekkeelta naapurikämpän amerikkalaisjäbän ja mun walesilaisen kämppiksen yhteislaulua (joka oli ihan mieletöntä vaikken edes tykkää Jason Mrazista) iltateen kanssa ja painuin omaan buduaariini. Viimestään viikonloppuna on kyllä pakko päästä keskustaan, en ole ollut vielä kertaakaan! Mun päivät on pyörinyt koko täällä olon asteikolla herää-syö-sainsbury's-syö-alottele-ulos-nukkumaan. En malta odottaa ensi viikolla alkavia luentoja ja seminaareja jo ihan vaan vaihtelunkin vuoksi.

Tälle viikolle on luvattu yli 25°c asteen lämpötiloja eikä ole satanut vielä kertaakaan, mutta silti tämä biisi on ollut kuuntelussa pitkästä aikaa:

eka kerta

Kauhean sähläämisen jälkeen elämä on jälleen raiteillaan - sain nimittäin netin toimimaan. Muutenkin asiat alkaa olla mallillaan, kaapissa on vihdoin ruokaa ja uusia tuttavia satelee loputtomasti.

Eilinen lento sujui ilman sen suurempia ongelmia, ja rasittavin vaihe olikin vasta itse lennon jälkeen. Tulin yliopiston bussikuljetuksella Heathrowlta, ja jouduin työntämään kolme jättiläislaukkuani kolmosterminaalista ykköseen. Törmäsin kyllä kahteen suomalaistyttöön joista toisen kanssa oltiin kumpikin matkaamassa terminaalien välillä, mutta unohdin kummankin nimen. Että sinä Bedfordin tai Coventryn (?) yliopistossa alottanut jonka tapasin kentällä, ota yhteyttä! Kun vihdoin pääsin oikeaan terminaaliin sainkin sitten viettää siellä seuraavat kolme tuntia bussia odotellessa. Oli silti ihan mukavaa, hengasin kuuden jenkin kanssa joilta ei juttu loppunut.

Asuntolalle päästyä tormäsin heti pariin kämppikseen, joita on yhteensä seitsemän ja kaikki on hirmu mukavia! Olin kyllä vähän yllättynyt siitä, että jokainen on britti ja yhtä walesilaistyttöä lukuunottamatta vieläpä Lontoon lähettyviltä kotoisin. Meidän kämppä on kuin Goldsmiths pienoiskoossa; seitsemän tyttöä ja yksi poika, opiskelualoina mm. fine art, design, english ja politics. Tällä hetkellä yksi luukuttaa The Nationalia.

Mun huone! Vielä semipersoonattoman näköinen koska en muistanut ostaa nastoja Sainsbury'sistä. Noi verhot on myös aika järkyttävät.

Siirsin patjaa laittaakseni matkalaukut piiloon, tämä oli vastassa. Kai tonne pitää jättää omakin tagi ennen kuin lähden keväällä!

Tästä sitten maksetaan ekstraa.

Moro!

Näkymä mun ikkunasta. Asun kolmannessa kerroksessa ja kyllä, tossa on junarata ihan mun alapuolella. Ja junat kulkee läpi yön. Ja sireenit soi. Kai tää on sitä suurkaupungin elämää?

Vähän kun kurkottaa niin näkyy myös St. Paul's Cathedral ja Canary Wharf.

Tein ensimmistä kertaa kunnon ruokaa tänään päivällä. En vieläkään voi uskoa kuinka halpa hintataso täällä on, jopa mun lähi-Sainsbury'sissä.

Hankin myös vihdoin Oyster cardin, jota mielenkiintoista kyllä ei saanut New Crossin asemalta vaan käskettiin menemään läheisiin kulmakauppaan.

Saatiin lentokentällä welcome-pakkaukset jotka oli ihanssa Goldsmiths-kangaskassissa. Kyllä täällä tiedetään mistä tykätään!

se on menoa nyt

Hei, olen Anna ja muutan huommenna Lontooseen ainakin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tämä blogi tulee lähinnä kertomaan ajastani siellä. Niin oman kuin mahdollisen lukijakunnankin puolesta toivon, että elämäni aktiivisuus-level nousee noin 150% ja mulla tulee oikeasti olemaan jotain kirjoitettavaakin.

Goldsmitshin maine hipsteryliopstona ei kenties ole täysin tuulesta temmattu. Kuva tämän vuoden mainoskampanjasta.

Pari perusasiaa: aloitan historian ja politiikan opinnot Goldsmithsissä, joka on osa University of Londonia. Se on suhteellisen pieni, vähän päälle 7000 opiskelijan yliopisto kaakkois-Lontoossa. Painoitus on taideissa ja humanistisissa tieteissä, eikä perinteisiä tiede-aineita opeteta ollenkaan. Toisin sanoen täydellinen paikka tällaiselle matikka/kemia/fysiikka rajoitteiselle ihmiselle. Kirjoitin lukiosta vaaditulla E:n keskiarvolla, joten sisäänpääsyssä ei ollut suurempia ongelmia. Hain ensijiaisesti University College Londoniin ja King's Collegeen mutten päässyt toista hakuvaihetta pidemälle. Näin jälkikäteen olen kyllä ihan tyytyväinen, vaikka alueiltaan UCL ja King's ovat vähän mukavampia; tulevalla kotikadullani lootattiin Currysin elektroniikkakauppa ja Sainsbury's Lontoon mellakoiden aikana.

Valitsin historian ja politiikan koska mikään muu ei tuntunut oikealta. Mietin hetkellisesti kansainvälisia suhteita ja jopa filosofiaa, mutta lopulta tämä joint degree tuntui oikealta. En siis valmistu mihinkään varsinaiseen ammattiin.

Lontooseen olen halunnut muuttaa noin 11-vuotiaasta asti. Muutan yliopiston asuntolaan ensimmäiseksi vuodeksi, jossa jaan keittiön kuulemma 4-8 ihmisen kanssa. Oma suihku ja vessa sentään löytyy. Muuta en oikeastaan vielä tiedäkään, en edes huoneeni numeroa. Että jännityksellä odotan!

Lento lähtee vähän päälle kahdeksan tunnin kuluttua, saa nähdä nukutaanko tänä yönä.